Tik tak, tik tak

Oon pohtinu mikä mussa on muuttunut. Kaipaanko vieläkin sitä, että minua paleltaa, minua oksettaa ruoka? Vai kaipaanko sitä, että minun täytyy näyttää, esittää jollekkin jotakin. Noita asioita en ainakaan enää kaipaa, toisaalta en kaipaa edes pienen pientä ajatuksen juoksua päässäni, että olen läski, että olen ruma kuin ankanpoikanen. Toisaalta kaipaan, mutta toisaalta en. 

Se ääni on saanut minut ponnistelemaan näinkin pitkälle ja sen ajatus potkii minua eteenpäin kunnes olen päässyt tavoitteeseen. En kaipaa syyllisyyden tunnetta jokaisesta suupalasesta jota haluan syödä, mutta kaipaan sitä kun joku ei ole sanomassa mitä pitää tehdä ja miten minun kuuluu olla. 

Olen nyt saanut kehittää itestäni sen persoonan minkä olen halunnutkin, olen aivan ihana ystävä, täydellinen ihminen sekä söpö opiskelija :D Minusta oli mukava mennä kouluun kun huomasin ihmisten katsovan minua, kuinka olen muuttunut. En tee tätä muiden takia, vaan teen tämän itseni takia, tietenkin näyttääkseni muille, mutta pääsääntöisesti olemalla itse vain terveempi. 

Voin siis sanoa, että ana on hävinnyt minusta, mutta syy miksi jatkan tämän blogin ja päiväkirjan kirjotitamista on, että haluan anan vievän minut loppuun saakka. Enää en vain ole niin masentunut mitä alussa olin, nyt olen pirteämpi mutta silti halukas laihtumaan ja nimenomaan tekemään sen anan kanssa loppuun asti yhdessä. 

Long time no see.

Miun unirytmi on täysin sekasin, ei voida sanoa että nukkuisin illasta aamuun. Vaan valvon aamuun ja nukun päivän. Tämän takia se mun paastokin on onnistunut niin hyvin. Positiivista tässä on, että taas on painoa tippunut kilon verran pois :D Että mie rakastan tätä miun uutta diettiä. Onneks tästä valvomisesta ei tuu kiloja lisää, päinvastoin ne senkun tippuu ja tippuu ja tippuu....

Oon taas kerran menossa viikonlopuksi kotiin, joten miun täytyy näyttää hyvältä, tosi hyvältä. Joten hiukset ja vaatteet pitää laittaa ja valita viimosenpäälle. Tosin vaatteet saa olla pikkasen isommat, ettei mun vatsamakkarat näy, koska vaikka oon laihtunu, ni silti niitä on :(

Suurin rakkauteni, tämän dietin lisäksi on kahvi ja tupakka. Yritin jossakin vaihees lopettaa tupakoinnin, mutta tiiättehän mitä siinä kävi, painoa alko tulemaan, vaikka söin vähemmän ja terveellisemmin, ja kyllä silloin liikuin ja paljon. Joten olen nyt päättänyt pilata keuhkojani niin kauan kunnes pääsen tavoite painooni, ja sitten voin miettiä edes toisella aivolohkolla lopettamista. 

Rakkaudella Emiliè

Lopeta juokseminen, ei se ole sen arvoista

Niinhän se kello tikitti kovaa vauhtia, enkä ole varma kerkesinkö koskaan sen mukaan täydellisesti. Loppupeleissä annoin kellon vain juosta, ja tulin omaa vauhtiani perässä. Pääasia painon pudotuksessani on, ettei se ole noussut ylöspäin vain tasaista tahtia tippumassa alaspäin. Kuitenkin nyt on joulukuu ja minulla on alle kuukausi aikaa olla välitavoitteessani, sitä en kuitenkaan tule olemaan, minun harmikseni. Mutta olen saanut kymmenen kiloa vuodessa pois, eikä se ole tullut takaisin, joten voin vain sanoa, että seuraavat kymmenenkiloa ei tule olemaan mikään ongelma, ainakaan minulle. Toisinsanoen, olen puolessa välissä tavoitteessa ja en voisi olla onnelisempi saatikka surullisempi. Jollen saa jouluun mennessä painoa vähintään se 5kg pois, en ole onnistunut missään, siltä se ainakin tuntuu.

Puhuin viime tekstissäni, etten halua mennä kotiin ennenkuin olen pudottanut tietyn verran painoa. Menin kotiin ja sain vain kehuja, niin äidiltäni kuin isältänikin. Se tunne oli mieletön, ja nyt en ole kåynyt kotona muutamaan kuukauteen, ja toivon, että viikonloppuna palaute olisi yhtä hyvää. He kannustavat minua muuttamaan elämäni terveellisemmäksi, mutta kuitenkin pelkäävät että tämä menee yli. Heillä ei kuitenkaan ole huolta, en mitenkään voisi viedä tätä yli, ainakaan tässä vaiheessa. Asia on aivan toinen jos omia ajatuksiani mietitään. 

Yllättävä kyllä, ennen en ole pystynyt paastoamaan kovinkaan pitkään, mutta kiitos opiskelijabudjetin ja yksin olemisen nykyisessä kaupungissa olen pystynyt paastoamaan jokaisen vapaapäivän. Tietenkin vettä ja vishyä olen juonut, että saisin suoloja mutta muuten ei mitään ruokaa suuhun. Iltaisin se tuntuu suurena kipuna vatsassa, mutta silloin tiedän nukkumaan menon olevan lähellä. Kuitenkin kun koulua on vielä muutama säälittävä päivä, lukuisien vapaapäivien joukossa, tiedostan, että koulussa on syötävä, jos niin aikaisin sinne on mentävä. Muuten paasto onnistuu loistavasti. Vaikka ennen olen ollut paastoamista vastaan, mutta nykyään sallin itseni paastota ainakin muutaman päivän viikossa. 

RAKKAIN TERVEISIN EMILIÈ 

Kello tikittää, päätät itse oletko sen tahdissa

Joskus tulee tunne, että kaikki on hyvin. Tällähetkellä ite tiedostan, että asiat on kohdallini hyvin, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Painoa, minun täytyy saada vielä tippumaan, ja itse olen itselleni antanut siihen aikaa jouluun saakka. Ja silloin minun täytyy olla tavoite painossani. Vähintäänkin toinen kymmeenen kiloa on pudottava, uuteenvuoteen mennessä. Siinä mä onnistun, vaikken missään muussa onnistuisikaan. Siihen mun täytyy luottaa ja uskoa. 

Oon käynyt nyt melkein jokapäivä lenkillä, ja syöny vähän. Oon alottanu syömään aamupalan, ja sillä oon saanu painoni putoamaan. Ja yks lämmin ateria sekä miljoona kuppia kahvia :D Iltapalan syön jos tekee jotakin mieli. Mutta mielellään en kyllä söis ilta kahdeksan jälkee, ettei paino nouse. Ja että aamulla olisi sitten nälkä, koska aamupala on pakko syödä vaikkei siitä kovinkaanpaljon menisi alas kurkusta. 

Koska mun päivästä suurinosa aika liittyy jotenkin kouluun tai tupakalla käymiseen, niin aikaa ei kovinkaan paljon riitä muuhun. Mutta yritän saada ajasta pienetkin rippeet kuntoiluun tai muuten vain hengailuun. Hengailu kun ei oikeen paljon kaloreita kuluta niin siksi olen käyttänyt aikaa enemmän kuntoiluun. 

Vielä pitäisi saada parikiloa pois jotta voin mennä kotiin, Kuullostaa varmaan kamalalta etten voi mennä kotiin ennenkuin olen tietyssä painossa. Mutta te jotka olette samassa veneessä kuin minä, ymmärrätte, että jokin asia on tehtävä enennkuin pääsee toiseen pisteeseen. Kuten kun koulu taas alkoi, kukaan meistä ei halunnut mennä kouluun, jollei saanut painoa putoamaan tiettyyn kilomäärään. Minulla on sama tilanne, mutta en voi mennä kotikaupunkiini, ellen ole pudottanut tarpeeksi painoa. Näin ollen voin mennä kotiin ja tavata kavereitani pitkän tauon jälkeen ja sanoa, katsokaa en ole enää se läski, ruma tyttö. Vaan olen kaunis nainen! 

Vaikka ei kaverini koskaan minua lihavaksi ole sanoneet, mutta silti. Haluan, että vihdoinkin käännän katseita pelkästään kävelylläni. Vaikka en halua mikään huomiohuora olla, koska haluan vain ajatella parasta itselleni. Tämä on vaikea ja monimutkainen tilanne, ja vain minä voin oikeastaan tämän tajuta. Mutta tilanteeni on tämä, vähintään 2-5kg pitää tällähetkellä pudottaa ja olen yhdessä välitavoitteessani. 

Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta äitini kuvittelee että aina kun olen hieman hoikempi, minulla on anoreksia ja isäni kuvittelee että olen taas tavannut jonkun jätkän ja en halua syödä että näyttäisin mahdollisimman hyvältä. Toisaalta molemmat ovat väärässä, mutta toisaalta molemmat ovat täysin oikeassa. Kuitenkaan en halua tehdä tätä muuten, tarkoitan nyt koko laihdutusprojektia, kenenkään muun takia kuin itseni. Haluan saada oman kehoni täydelliseksi oman mieleni mukaan. Tietenkin haluan todistaa, että 85kg voi pudottaa vuoden aikana 15-20kg tekemällä kamalasti ylimäärästä työtä ja haluan todistaa analle ja vanhemmilleni, että en ollut onnellinen tässä vartalossa missä juuri nyt olen. En halua ajatella mitä muut ovat minusta mieltä, koska se vain pahentaa olotilaani. Vaan haluan ajatella mitä mieltä minä olen itsestäni ja sitämukaa muuttaa itseäni. 

Vaikka olen sanonut, että juon laihdutustuotteita ja syön nesteenpoistajia, nekin alkavat pikkuhiljaa loppua ja minun täyty opetella olemaan ilman niitä. Ja sehän onnistuu! 

Toivotan teille kaikille parempaa viikkoa. Ja toivon, että painoni putoaisi edes yhden kilon ensiviikon sunnuntaihin mennessä. Jos niin ei tapahdu, muutan hieman treeniohjelmaani sekä ruokavaliota sopivammaksi. Jos saan tämän kuun loppuessa 3-5kg pois niin tiedän, että kaikki on mahdollista :D

--Emilie

Paasto, se ihana sana

Paastoa, paastoa, paastoa. Oon paastonnu tähän saakka ja kello on melkein jo kolme päivällä. Tää on sujunu tosi hyvin, kun oon koko ajan pysynyt liikkellää enkä ees ajatellu käyväni jääkaapilla. Ja jee, paino on tippunu eilisestä!!

Saa nähä millanen fiilis miulla on huomen aamulla, kun pitäis mennä kouluun ja siel kaikki syö koko ajan jotakin ja siel mennää syömään. Saa nähä pysynkö siellä vahvana, toivottavasti pysyn. Nimittäin tavote ois se et paastoasisin ainakin kaks päivää ja tiistaina alottaisin sit abc dietin. 

Peukut pystyssä ja laihuus mielessä. 

Vanhat kätköt

Nyt oon aivan sekaisin, joo kyllä normaalia tämä vain on, mutta kuitenkin olen aivan sekaisin. Minusta tuntuu, että hukkasin anan liian pitkäksi aikaa ja nyt kun olen päästänyt hänet uudestaan elämääni, se tuntuu oudota, ei vieraalta mutta oudolta.

Kaivoin laatikoita etsiessäni jotakin ja löysin vanhat tavarani ana-ajoilta. Löysin laihdutus teen(kyllä täällä on sellainen kauppa joka myy thaimaalaista laihdutusteetä) ja nesteenpoistajani. Nyt sitten olen ottanut taas perus annokseni lääkkeitä ja juon parhaimmillaan pahan makuista teetä, se toimii mutta maistuu järkyttävältä mutta en saa valittaa.

Pelkään, että jos putoan niin löydän itseni yhtä onnellisena kuin viimeeksi olin. Kukaan ei usko jos sanon, että kun uin viimeeksi syvällä anorektikkojen maailmassa olin oikeasti onnellinen. Surullinen siitä, etten ole laihempi, mutta tavoittelin sitä täydellisyyttä. Olin oikeasti onnellinen, ja haluan sille tielle, se oli tuttu ja turvallinen, eikä minun täytynyt murehtia mistään ellen halunnut. Pystyin sulkemaan kaiken inhottavan korvieni ulkopuolelle ja antaa kaiken vain olla. Nyt en ole pystynyt siihen pitkään aikaan. Haluan sen tunteen takaisin.

Äitini on nyt entistä huolestuneempi siitä muutunko anorektikoksi, yksi kaverini nimittäin on, ja koska olen saanut painoa pois, on äitini huoli herännyt. Olen onneksi vakuuttanut hänelle ettei minusta voisi koskaan tulla kaverini näköistä, eihän se edes ole "kaunista". Onneksi äitini ei tiedä mitä minun päässäni oikeasti liikkuu, ja ehkä ihan hyvä niin. Äitini haluaa että olen onnellinen, ja olen onnellinen kun olen laiha.

Kotiin en voi mennä, ennenkuin olen saapunut yhteen välitavoitteistani. Siihen on enään 4kg ja tietenkin enemmän jos vain mahdollista. Ja aijon tehdä kaikkeni että saavun siihen, enkä aijo mennä kotiin ennenkuin näen sen painon vaàlla :D Ihan sama kauanko siihen menee, mutta se riski minun on otettava. En tahdo olla enää se pullukka, vaan haluan olla se ihminen joka muistetaa siitä kuinka hauska hän on, eikä siitä että hän on se läski tyttö. Ei kiitos!!


-Emiliè

Joskus on vain palattava ja tajuttava syy

Minulla on paljon sanottavaa, muttei sanojen kirjottaminen ole onnistunut kuitenkaan pitkään aikaan. Kyllä paino on pudonnut ja jatkaa vain putoamistaan, mutta mikään ei tunnu riittävän minulle.

Nyt, pitkään aikaan olen saanut uuden kipinän, uuden masennuksen ja ahdistuksen ryöpyn joka pakottaa minut jatkamaan. Se potkii minua uudestaan tähän samaan kierteeseen, josta jo jossain vaiheessa olin kuvitellut pääseväni pois. Nyt kuitenkin minut on vedetty uudestaan syvyyksiin ja olen tajunnut etten halua täältä enään pois. Täällä kylmyydessä on oikeastaan todella mukavaa.

Olen tajunnut että ajatukseni siitä, että paranen kyllä jossakin vaiheessa, on hävinnyt. Ajatus siitä, että minä olen täydellinen millainen minä tällä hetkellä olen. Minun täytyy vain jatkaa ja piiskata itseäni eteenpäin hymyillen ja todeta ettei mikään riitä minulle.

Olen jälleen palannut omaan asuntooni kesän jälkeen, ja tajusin hetki sitten, että en halua palata sinne ennenkuin painoni on tippunut 4kg tai enemmän. Ja näin päätin, minun on kuitenkin mentävä Lokakuussa käymään siellä, mutta en mene jollei tavoitteeni ole mielestäni onnistunut.

Ajattelin kertoa teille, ettei Emilié ole mihinkään kadonnut, vaan minä olen tullun takaisin. Heikompana kuin koskaan.


-Emilié

Kesä tulee, vaikka en ole valmis

Taas on mennyt yksi päivä vain olemalla. Päivät tuntuvat pitkiltä kun ei ole mitään oikeaa tekemistä. Haluaisin jo, että työt alkavat, mutta toisaalta haluan laihtua ennen sitä ja kunnolla. 

Tänään oli lämmin päivä, ja pitkät ja paksut vaatteet saivat jäädä kaappin, ällötyksestä huolimatta.


Nyt oon ollu jo puol viikkoa töissä. Ja samalla asunut kaksi viikkoa taas kotona :S Täällä on mennyt hyvin vaikka kovasti sitä pelkäsinkin. Syöminen on pysynyt kurissa, oon syöny tooodellla vähän, ja tietenkin abc dietin mukaan. Painoa on lähtenyt tippumaan, mutta en ole päässyt vaa'alle koska äitin on hajonnut ja oma jäi pitkään matkaan kotiin :( Tällä on siis pärjättävä, odotan että pääsen yövuoroihin töihin, siellä on vaaka, jolla voin itseäni punnita :D 

Töihin meno on meno-paluu 20km, ja sen taitan polkupyörällä. Aluksi jalat olivat kovasti sitä mieltä, ettei se tule onnistumaan, mutta hyvin on mennyt. Ja varsinkin kun äitini kertoi, että hän pyöräili samanikäisenä lyhyemmän matkan ja karisti 3kk -12kg! Joten päätin, että satoi tai paistoi niin minä kuljen töihin pyörällä. Muutenkin kun työni on seisomatyötä jossa kävellään ja paljon. Varsinkin rappusia ylös ja alas, niin olen oikein innoissani jospa saisin pudotettua vähintään sen -10kg kesän aikana. Kouluun olisi kiva päästä kaikille näyttämään, että katsokaa kyllä minä pystyn siihen. Ja varsinkin näyttäisin itselleni, että kun otan itseäni niskasta kiinni niin kyllä minä pärjään!

Hienosti olen myös aurinkoa ottanut huonoin seurauksin, olen palanut joka puolelta, mutta ruskea olen kuin papu. Näin on siis Emilién kesä alkanut :D

Mites teidän kesä?


<3:llä Emilié

Hyvä tunne, mutta jatkuuko tätä vielä pitkääkin

Tänään käyty kuluttumassa kaloreita pyöräilemällä ja tekemällä kotona lihaskuntoa. Sytötykkin on vähän, ja kohta puolin pitäis varmaan mennä nukkumaan, mutta kun ei nukuta. 

Päätin loistokkaan abc dietin aloituksen jälkeen aloittaa sen nyt ihan alusta. Olen nyt tottunut pieniin annoksiin, joten dietistä ei pitäisi tulla vaikeaa. Tänään vaakaan katsottuani olen saanut -5kg pois painosta!!! Se ei kuitenkaan ole mitään, koska pudotettavaa on vielä paljon. Jos nyt kahdessa viikossa, enen kuin muutan kesäksi takaisin äidilleni töiden takia, saisin vielä 3-5kg pois niin olisin yhteensä pudottanut -10kg. Vielä en ole rantakunnossa, ja vielä haluan kovasti päästä laihaksi ja laihemmaksi. 

Joten nyt kun käyn nukkumaan ja herään saan syödä 500kcal edestä ruokaa. Nyt kun olen tottunut syömään vain vähän ja pienillä kalorimäärillä, ei tuon pitäisi olla ongelma. Toivon, että huomenna pääsen tämän kirotun 80kg rajan alapuolelle. Ja kun minä sinne pääsen, en aijo sieltä nousta enään koskaan takaisin ylös :D se on varmaa. 

Tunnen viimeinkin olevan vapaa, vapaa tehdä mitä haluan ja vapaa muuttumaan siksi miksi haluan tulla. Täydelliseksi! Ainoa huonopuoli noissa ABC-dietin paasto päivissä on se, että minun täytyy suunnitella ja hieman muokata niitä työvuoroihini sopiviksi. Joko niin kun olen yövuorossa, että paastoan tai kun minulla on vapaapäivä. Töissä on hieman outoa, että mikset sinä syö kun työ on kuitenkin henkisesti ja fyysisesti niin rankkaa. Onneksi työ on rankkaa, ja onneksi minun täytyy polkea joka päivä se 7-10 kilometriä yhteen suuntaan päästäkseni töihin ja tulla sieltä takaisin kotiin. Se on pakotettua liikkumista mutta siitähän minä pidän? Enkö vain?! :D Kun töihin poljet ja juokset töissä rappusia ylös ja alas ja nostelet painavia asioita niin pakostihan siinä hieman kuluttaa kaloreita. Ja kun nyt 50 päivää jatkan ABC, niin luulisi muutaman kilon ainakin lähtevän pois:D Ja jos ei tarpeeksi tipu ensimmäisen 50 päivän aikana niin pidän putkeen toisen dietti kerran ja jos silloinkaan ei ala näyttämään hyvältä teen sen kolmannen kerran putkeen. Jos ei silloinkaan tehoa, niin minun täytyy katsoa peiliin ja miettiä mikä minussa on vinossa kun ei toimi. Olen kuitenkin tällä dietillä tiputtanut parhaillaan viikossa sen 5 kiloa painosta pois, ja sen muutoksen kyllä huomasi. 

Olen myös lukenut, että ihmiset ovat saaneet huimia lukemia painostaan pois tällä, ja jollet palaa normaaleihin ahmimisiin niin se paino myös pysyy poissa eikä palaa takaisin. Sinun täytyy siis miettiä itse, oletko valmis uhraamaan 50 päivää ja kunnioittamaan tiettyjä sääntöjä. Minä ainakin olen.

En laita itselleni kiellettyjen ruokien listaa, koska silloin varsinkin syön jotakin joka on kielletty. Saan syödä mitä vain, kunhan syömäni ruoka pysyy määrätyissä kalorimäärissä. 

Nyt Emilié menee nukkuman, jottei kilot pomppaa sen takia takaisin. Joten....

<3:llä Emilié

Pystynkö tähän enään vai pitäisikö minun luovuttaa?!

Mistämä  oikein alottaisin.. Oon ollu hiljainen, liiankin hijainen. Jopa tämä hiljaisuus on minua itseänikin ahdistanut. Kokeilin erilaisia asioita, mutta tajusin että minun on parempi olla yksin, ei parisuhteessa. Pyydän siis anteeksi, että hairahdin tältä polulta pois. Mutta onneksi kaikki ajatukset pyörivät päässäni ja jatkoin tätä niin paljon kuin mahdollista. Voitte kuvitella tunteen kun et saa tehdä jotain vaikka kuinka haluaisit ja kun vihdoin pystyt tekemään sitä niin kaikki asiat purkautuvat samanaikaisesti ulos. 

Nyt olen täällä taas, ja aloittanut uudestaan abc dietin, nyt jo kolmas päivä menossa. Onnistuneesti. 

Joskus on vain pakko aloittaa alusta...

Joo o, joo o, joo o. Kyllä tässä nyt on ollu kaikenlaista jotka on pyöriny mun päänsisällä. Olin hetken ilman, että ajattelin mitä syön tai edes laskin kaloreita. Tunne, että se on väärin on pyörinyt kuitenkin mielessäni koko ajan, yritin vain siirtää niitä kauemmaksi päästäni. Mutta viimein sorruin tähän maailmaan takaisin. 

Aloitin eilen ABC dietin, ja tää on nyt toinen päivä. Eilisestä tähän päivään painoa on multa tippunut 1,3 kiloa. Se on suuri pudotus yhdessä yössä mutta tiedän kuitenkin kuinka nopeasti se tulee takaisin kroppaan jos sille antaa vallan. 

Oon alkanu käydä uudestaan salilla. Pyrin siihen, että käyn 3-4 kertaa salilla ja jumpassa. Yleensä teen sali- sekä jumppa treenin saman päivän sisällä. Kaiken tuon lisäksi käyn lenkillä ja kävelen muutenkin äärettömän paljon. Ruokavaliota olen uudistanut aika paljon. Syön aamu- ja iltapalan. Syön molemmat ns. lämpimät ruuat ja välipalan. Karkkiakin saan syödä jos halun mutta kunhan abc dietin kalorimäärät eivät 20kcal enempään mene yli. Toisinsanoen, minulla on täällä karkkipussi, joka on ainakin toistaiseksi pysynyt kiinni :D Kuntoilusta on tullut mukavaa ja nykyään se on minulle päivittäinen asia. 

Houkutus suklaaseen on suuri, sen takia minulla on avaamaton suklaakonvehti rasia keittiössöni. Kun minulla tekee mieli syödä suklaata katson sitä rasiaa, saatan pitää sitä kädessäni ja katsoa rasian kalorimäärät. Sen jälkeen juon vettä ja mietin tekeekö minun oikeasti mieli suklaata, no ei. 

Jotta saan pidettyä itseni kurissa ja pystyn pysymään abc dietissä koko 50 päivän ajan, vaadin itseltäni paljon. Lenkillä on pakko käydä vaikkei jaksaisikaan ja salilla on pakko käydä vaikka paikat olisivat kipeät edellisestä treenistä. Se on vain pakko tehdä jos haluaa kuntoon.

Toivottavasti minulla on lukijoita, sillä nyt Emilié alkaa päivittämään useammin blogiaan, ja pitämään teidät ajantasalla miten abc dietti on lähtenyt käyntiin ja tuleeko niitä tuloksia muullakin kuin vain oman pääni sisällä :D

Kun mikään ei paranna sinua

Nyt oon uudessa kaupungissa, miten mun pitäis sopeutua tänne??? Musta tuntuu et oon yhtä ulapalla täällä ku siell missä oon koko lapsuuteni eläny. Tää ei jotenkaan vaa tunnu kodilta, ainakaan vielä. Laihutus "elämäntapa" on taas lähtenyt mulla käyntiin. Nyt joa mulle on tullu sellane tunne et on pakko päästä ulos ja liikkumaan. Tässä vieraassa kaupungissa on se hyvä puoli, et kukaa ei tunne sua, ja sä saat tehä iha mitä sä haluut. Kukaa ei oo vahtimassa mitä sä syöt vai syötkö ollenkaan. Alotan tolla fittfarmilla maanantaina, saa nähä mite onnistuu. Se ainaki on kuulemma ollu tehokas, näinköhän tehoo mulla. PAKKO ON

Oon opetellu syömään jotakin aina iltaisin ja jotain pientä myös aamulla. MItä en ennen tehny. Kaloreita tulee päivässä tällä hetkellä 600kcal. Mut kun tuo fittfarmi alkaa ni saattaa olla et tulee syötyä kalorimääräsesti enemmän, ainakin useammin saa olla syömässä. Mitenköhän se onnistuu. Mun pakko nyt saada tätä painoo alemmas. Onneks opiskelijan arki alkaa, eikä rahaa oikeasti oo yhtään ylimäärästä lompakossa. 

Ahistus senkuin lisääntyy. Siihen on nyt itsetunnon alenemisen jälleen pohtamutiin, lisäksi tullut se että ystävät jotka on tukenu ja jaksanu miuta joka ikisenä tunteen purkauksena. Tää on hirveetä, te ootte ainoot joille voin enää mitään kertoa. Tää blogi on ainoo paikka joho voin mitää kertoa. Siks rakasanki tätä et saan kertoo tänne mitä haluun ja kukaan ei oo sanomassa että toi on sairasta, toi on väärin. Soita meille ku tulee tilanteita mitä et pysty hoitamaan. HAISTAKAA PASKA, teen just mitä haluan. Tiiän työ yritätte vaa auttaa miuta mut kuitenkin, otan avun vastaan sit ku taas tarviin sitä. Tällähetkellä haluun takas anan viereen, tällä hetkellä oon taas tyytymämätön itseeni. 

Takaisin lähtöpisteeseen...

MInua pelottaa. Ei se miten uudenvuoden jälkeen kaikki muuttuisi, ei se että olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle, vaan se miten minä onnistun tavotteessani. Muutan nyt kotipaikkakunnaltani muualle opiskelemaan. En tunne sieltä ketään, äkkiä siellä tutustuu, mutta silti. Ainoa turvapaikkani on asunto jota minun täytyisi kutsua kodiksi. 

Olen pitkän tauon jälkeen joutunut kokemaan ne samat vanhat ajatukset sisälläni. Taas sama unelma pyörii sisälläni päivästä toiseen. Olen keksinyt keinon saada ne ulos. Olen joutunut laskemaan päiviä ja kuukausia. Nyt minulla on enään muutama hassu päivä ja pari outoa tuntia kun pääsen uudelle paikkakunnalle. Tietenkin minun täytyy oppia tuntemaan ja tietämään tämä vieras ja outo kaupunki. Joten voin hyvillä mielin pukea ulkovaatteet päälle ja lähteä lenkille. Nyt aijon onnistua tavotteessani jota olen havitellut jo liian pitkään.

Kaikista parasta tässä on se, että kun seuraavan kerran tulen kotikaupunkiini haluan että kaikki näkevät painonpudotuksen. Kun nyt perjantaina lähden tulen aikaisintaan kahden viikon päästä takaisin käymään. Siinä ajassa olen saanut hyvin toteutettua AnaBootCamp-diettiä. Joka minulla todistetusti toimii jos vain tekee oikeasti jotain sen asian eteen. Ja minähän aijon tehdä. Rupean karkki/herkkulakkoon ainakin kolmeksi kuukaudeksi. Kun olen saanut painoa putoamaan reilusti jätän myös tupakan pois, vaikkakin se todistetusti nostattaa painoa, mutta ei se mitään, en anna sen nostaa painoani, taistelen sitä vastaan.


Hyvää uuttavuotta kaikille <3 Toivottavasti saatte pidettyä uudenvuoden lupauksenne, minä ainakin yritän :D 

Rakkaudella Emilié