Nyt tajuan, askelta taakseppäin ei enää pysty ottamaan. En pysty kääntymään takaisin ja palata takaisin siihen onnellisuuteen jossa olin ennen kuin upposin tähän mereen, mereen jota rakastan.
Minulta hajosi pari viikkoa takaperin kylpyhuoneeseen hajuvesipullo. Yritin saada kaikki sirpaleet pois lattialta mutta keskiviikko iltana löysin jotakin. Jokink kimmelsi kaakelilattialla, otin sen käteeni ja yhtään ajattelematta viilsin ranteeseeni viillon. Katsoin hetken kun veripisara khosi ranteen päälle, vedin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan viillon käteeni. Se huojensi minua, mutta samalla myös säikäytti. Olin aina vannonut, etten koskaan viiltele itseäni. Tosin olin myös vannnut etten koskaan oksenna tai joudu tähän kierteeseen. Nyt ranteeni on pilalla, ja joudun peittelemään sitä kaikilta. Mutta se tunne, se maailma mihin pääsin edes hetkeksi pois, oli taivaallinen. Se oli vain pienen hetken, mutta terpeeksi kauan, että ymmärsin etten voi luopua anasta, koskaan.
Oon aina miettinyt mitä jos joku saisi tietää, mitä puuhailen, oon aina pelännyt läheisteni reaktiota. En halua antaa heille enään yhtään lisää murheita saatikka saada heidät huolestumaan. Loppupeleissä tässä ei oo kyse kenestäkään muusta kuin miusta itestäni ja anasta. En päässyt tavoitteeseeni jolloin olisinno,lut valmistujaisissa tavoitteessani. En ollu tarpeeksi hyvä, en ollu kertakaikkiaan paras sai miut tajuamaan, et miun on muututtava niin henkisesti ku fyysisestikkin. Miun on aika tutustua paremmin anaan. Nyt vihdoin on sen aika.
En tiiä teenkö oikein, tulenko vihaamaan itseäni tämän jälkeen, mutta miun on pakko tutustua Anaan. Jos se haluaa asua miun pään sisällä ja ohjailla miun mielialoja, asennetta, syömisä ja olemista olis reilua miuta kohtaan et mie tuntisin sen. Että pystyisin toimimaan paremmin miten myö molemmat halutaan, että mie uppoaisin vielä syvemmälle tähän mereen. Että saisin painon nopeammin putoamaan. Aijon ottaa ratkasevan askeleen, ehkä jopa kaksi tai kolmekin askelta. Ne askeleet, ovat vaikea ottaa, tuntuisi kun olisi betonissa joka on kuivumassa, askeleet jotka ovat ratkaisevat ja jotka olen valmis vihdoin ottamaan. Hei ana, täältä tullaan...
~Emilie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano vaan, ihan rehellisesti <3:llä Emiliè