-13

Jos jotain posiitiivista voin sanoa itsestäni niin oon pudottanu -13kg. Se on joittenkin mielestä paljon ja joittenkin mielestä tosi vähän. Ite en tiiä kummalla tavalla sen ottaisin, koska toivoin että se olis pudonnut jo enemmän, paljon enemmän. Ja taas alkaa kesä kilkautella kellojaan, enkä todellakaan oo valmis mihinkään kesää ja rannoilla makoiluun. 

Motivaatioita miulla kuitenkin on, lähen syksyllä koko loppuvuodeksi pois Suomesta, ihanaa ajatella. Mutta jotta pääsen siihen oikeaan fiilikseen pitäisi vielä  13 kiloa saada pois, tai jopa enemmän. Eihän se oo mahollista mutta kannattaa yrittää. Ja ensvuoden tammikuun vietänkin sitten Thaimaan lämmössä joten sinne varsinkin pitäis olla kunnossa.

Oon ihan samanlainen Emiliè kun aina ennenkin, oon päässy ahdistuksesta eroon, mutta laihuttaminen on kyllä mielessä koko ajan. Syön terveellisesti enkä syö mitään kello 20 jälkeen, ja käyn lenkeillä sekä teen lihaskuntoa ja jumppailen. Joten jos joku on muuttunut niin liikun PALJON enemmän kuin koskaan ennen. 

Ana kummittelee vieläkin mielessä, sellain sopivalla tavalla. Ei liikaa muttei liian vähäänkään, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Vuodenvaihteet ja sama vanha kaava

Joulukuun terveiset

Nyt on jo joulukuu, aika kiitää silmissä, liiankin nopeasti. Viimosia päiviä viedään koulussakin, ennenkuin pääsen töitten pariin. En halua tehdä töitä, mutta menin lupautumaan, joten en saa valittaa. Saanhan mie siitä rahaa, joka on ihanaa, varsinkin kun oon sisustanut uutta kotiani jo paljon, vaikka muutto on vasta tammikuussa.

Miulla on viikonloppu aikaa pakata jokaikinen tavara jätesäkkiin ja toivoa, että työvuorot sattuvat oikeille kohille jotta saan muuton tehtyä niin kuin olen suunnitellut. Ainoa ongelma on vain se, mitä pakkaan kotipaikkakunnalle mukaan koko kuukaudeksi, miten saan pakattua kaiken asunnostani muutamaan laatikkoon ja tuhanteen pussukkaan ja kassiin. Siitä tulee kiireinen viikonloppu, mutta sittenhä se on tehty, toivottavasti. Suunnitelmanani on saada kaikki tehtyä, ettei tarvitse kuin kantaa muovikassit autoon ja uuteen asuntoon, kunhan olen saanut siivottua siellä. Sitten olen tyytyväinen :D Todellakin. 

Onneksi en syö mitään jouluruokia, joten siitä ei tule ongelmaa ettäs söisin liikaa ja että minua ahistaisi sen jälkeen, päin vastoin minun ei tarvitse syyä juuri mitään, sillä olen töissä kaikki pyhät.


Tammikuun kuulumiset

Niin se vuosivaihtui ettei sitä edes tajunnut. Olin töissä ja työt loppui hieman ikävästi, työtapaturmaan. Muut nyt asun uudessa ihanassa kodissa, ja minun onnekseni kämppikseni ja yksi hyvistä kavereistani on hulluna liikuntaan ja terveelliseen ruokaan joten syömme todella todella terveellisesti ja vähän eikä kukaan ihmettele sitä, koska se on normaalia. 

Nyt olen lähdössä jälleen viikonloppulomalle vanhemmilleni kotiin. Tiedän että olen laihtunut enkä jälleen kerran jaksaisi kuunnella sitä ainaista saarnaa ja valitusta jota kuulen kuinka kuihtuneen näköinen olen viimevuoteen verrattuna. Pyhpah, näkisimpä itse itseni sellaisena, voisin sanoa ettei minua haittaisi, vaan pomppisin tasajalkaa innostuksestani. 

Miten teillä on mennyt? 

<3:llä Emiliè

Tik tak, tik tak

Oon pohtinu mikä mussa on muuttunut. Kaipaanko vieläkin sitä, että minua paleltaa, minua oksettaa ruoka? Vai kaipaanko sitä, että minun täytyy näyttää, esittää jollekkin jotakin. Noita asioita en ainakaan enää kaipaa, toisaalta en kaipaa edes pienen pientä ajatuksen juoksua päässäni, että olen läski, että olen ruma kuin ankanpoikanen. Toisaalta kaipaan, mutta toisaalta en. 

Se ääni on saanut minut ponnistelemaan näinkin pitkälle ja sen ajatus potkii minua eteenpäin kunnes olen päässyt tavoitteeseen. En kaipaa syyllisyyden tunnetta jokaisesta suupalasesta jota haluan syödä, mutta kaipaan sitä kun joku ei ole sanomassa mitä pitää tehdä ja miten minun kuuluu olla. 

Olen nyt saanut kehittää itestäni sen persoonan minkä olen halunnutkin, olen aivan ihana ystävä, täydellinen ihminen sekä söpö opiskelija :D Minusta oli mukava mennä kouluun kun huomasin ihmisten katsovan minua, kuinka olen muuttunut. En tee tätä muiden takia, vaan teen tämän itseni takia, tietenkin näyttääkseni muille, mutta pääsääntöisesti olemalla itse vain terveempi. 

Voin siis sanoa, että ana on hävinnyt minusta, mutta syy miksi jatkan tämän blogin ja päiväkirjan kirjotitamista on, että haluan anan vievän minut loppuun saakka. Enää en vain ole niin masentunut mitä alussa olin, nyt olen pirteämpi mutta silti halukas laihtumaan ja nimenomaan tekemään sen anan kanssa loppuun asti yhdessä. 

Long time no see.

Miun unirytmi on täysin sekasin, ei voida sanoa että nukkuisin illasta aamuun. Vaan valvon aamuun ja nukun päivän. Tämän takia se mun paastokin on onnistunut niin hyvin. Positiivista tässä on, että taas on painoa tippunut kilon verran pois :D Että mie rakastan tätä miun uutta diettiä. Onneks tästä valvomisesta ei tuu kiloja lisää, päinvastoin ne senkun tippuu ja tippuu ja tippuu....

Oon taas kerran menossa viikonlopuksi kotiin, joten miun täytyy näyttää hyvältä, tosi hyvältä. Joten hiukset ja vaatteet pitää laittaa ja valita viimosenpäälle. Tosin vaatteet saa olla pikkasen isommat, ettei mun vatsamakkarat näy, koska vaikka oon laihtunu, ni silti niitä on :(

Suurin rakkauteni, tämän dietin lisäksi on kahvi ja tupakka. Yritin jossakin vaihees lopettaa tupakoinnin, mutta tiiättehän mitä siinä kävi, painoa alko tulemaan, vaikka söin vähemmän ja terveellisemmin, ja kyllä silloin liikuin ja paljon. Joten olen nyt päättänyt pilata keuhkojani niin kauan kunnes pääsen tavoite painooni, ja sitten voin miettiä edes toisella aivolohkolla lopettamista. 

Rakkaudella Emiliè

Lopeta juokseminen, ei se ole sen arvoista

Niinhän se kello tikitti kovaa vauhtia, enkä ole varma kerkesinkö koskaan sen mukaan täydellisesti. Loppupeleissä annoin kellon vain juosta, ja tulin omaa vauhtiani perässä. Pääasia painon pudotuksessani on, ettei se ole noussut ylöspäin vain tasaista tahtia tippumassa alaspäin. Kuitenkin nyt on joulukuu ja minulla on alle kuukausi aikaa olla välitavoitteessani, sitä en kuitenkaan tule olemaan, minun harmikseni. Mutta olen saanut kymmenen kiloa vuodessa pois, eikä se ole tullut takaisin, joten voin vain sanoa, että seuraavat kymmenenkiloa ei tule olemaan mikään ongelma, ainakaan minulle. Toisinsanoen, olen puolessa välissä tavoitteessa ja en voisi olla onnelisempi saatikka surullisempi. Jollen saa jouluun mennessä painoa vähintään se 5kg pois, en ole onnistunut missään, siltä se ainakin tuntuu.

Puhuin viime tekstissäni, etten halua mennä kotiin ennenkuin olen pudottanut tietyn verran painoa. Menin kotiin ja sain vain kehuja, niin äidiltäni kuin isältänikin. Se tunne oli mieletön, ja nyt en ole kåynyt kotona muutamaan kuukauteen, ja toivon, että viikonloppuna palaute olisi yhtä hyvää. He kannustavat minua muuttamaan elämäni terveellisemmäksi, mutta kuitenkin pelkäävät että tämä menee yli. Heillä ei kuitenkaan ole huolta, en mitenkään voisi viedä tätä yli, ainakaan tässä vaiheessa. Asia on aivan toinen jos omia ajatuksiani mietitään. 

Yllättävä kyllä, ennen en ole pystynyt paastoamaan kovinkaan pitkään, mutta kiitos opiskelijabudjetin ja yksin olemisen nykyisessä kaupungissa olen pystynyt paastoamaan jokaisen vapaapäivän. Tietenkin vettä ja vishyä olen juonut, että saisin suoloja mutta muuten ei mitään ruokaa suuhun. Iltaisin se tuntuu suurena kipuna vatsassa, mutta silloin tiedän nukkumaan menon olevan lähellä. Kuitenkin kun koulua on vielä muutama säälittävä päivä, lukuisien vapaapäivien joukossa, tiedostan, että koulussa on syötävä, jos niin aikaisin sinne on mentävä. Muuten paasto onnistuu loistavasti. Vaikka ennen olen ollut paastoamista vastaan, mutta nykyään sallin itseni paastota ainakin muutaman päivän viikossa. 

RAKKAIN TERVEISIN EMILIÈ 

Kello tikittää, päätät itse oletko sen tahdissa

Joskus tulee tunne, että kaikki on hyvin. Tällähetkellä ite tiedostan, että asiat on kohdallini hyvin, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Painoa, minun täytyy saada vielä tippumaan, ja itse olen itselleni antanut siihen aikaa jouluun saakka. Ja silloin minun täytyy olla tavoite painossani. Vähintäänkin toinen kymmeenen kiloa on pudottava, uuteenvuoteen mennessä. Siinä mä onnistun, vaikken missään muussa onnistuisikaan. Siihen mun täytyy luottaa ja uskoa. 

Oon käynyt nyt melkein jokapäivä lenkillä, ja syöny vähän. Oon alottanu syömään aamupalan, ja sillä oon saanu painoni putoamaan. Ja yks lämmin ateria sekä miljoona kuppia kahvia :D Iltapalan syön jos tekee jotakin mieli. Mutta mielellään en kyllä söis ilta kahdeksan jälkee, ettei paino nouse. Ja että aamulla olisi sitten nälkä, koska aamupala on pakko syödä vaikkei siitä kovinkaanpaljon menisi alas kurkusta. 

Koska mun päivästä suurinosa aika liittyy jotenkin kouluun tai tupakalla käymiseen, niin aikaa ei kovinkaan paljon riitä muuhun. Mutta yritän saada ajasta pienetkin rippeet kuntoiluun tai muuten vain hengailuun. Hengailu kun ei oikeen paljon kaloreita kuluta niin siksi olen käyttänyt aikaa enemmän kuntoiluun. 

Vielä pitäisi saada parikiloa pois jotta voin mennä kotiin, Kuullostaa varmaan kamalalta etten voi mennä kotiin ennenkuin olen tietyssä painossa. Mutta te jotka olette samassa veneessä kuin minä, ymmärrätte, että jokin asia on tehtävä enennkuin pääsee toiseen pisteeseen. Kuten kun koulu taas alkoi, kukaan meistä ei halunnut mennä kouluun, jollei saanut painoa putoamaan tiettyyn kilomäärään. Minulla on sama tilanne, mutta en voi mennä kotikaupunkiini, ellen ole pudottanut tarpeeksi painoa. Näin ollen voin mennä kotiin ja tavata kavereitani pitkän tauon jälkeen ja sanoa, katsokaa en ole enää se läski, ruma tyttö. Vaan olen kaunis nainen! 

Vaikka ei kaverini koskaan minua lihavaksi ole sanoneet, mutta silti. Haluan, että vihdoinkin käännän katseita pelkästään kävelylläni. Vaikka en halua mikään huomiohuora olla, koska haluan vain ajatella parasta itselleni. Tämä on vaikea ja monimutkainen tilanne, ja vain minä voin oikeastaan tämän tajuta. Mutta tilanteeni on tämä, vähintään 2-5kg pitää tällähetkellä pudottaa ja olen yhdessä välitavoitteessani. 

Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta äitini kuvittelee että aina kun olen hieman hoikempi, minulla on anoreksia ja isäni kuvittelee että olen taas tavannut jonkun jätkän ja en halua syödä että näyttäisin mahdollisimman hyvältä. Toisaalta molemmat ovat väärässä, mutta toisaalta molemmat ovat täysin oikeassa. Kuitenkaan en halua tehdä tätä muuten, tarkoitan nyt koko laihdutusprojektia, kenenkään muun takia kuin itseni. Haluan saada oman kehoni täydelliseksi oman mieleni mukaan. Tietenkin haluan todistaa, että 85kg voi pudottaa vuoden aikana 15-20kg tekemällä kamalasti ylimäärästä työtä ja haluan todistaa analle ja vanhemmilleni, että en ollut onnellinen tässä vartalossa missä juuri nyt olen. En halua ajatella mitä muut ovat minusta mieltä, koska se vain pahentaa olotilaani. Vaan haluan ajatella mitä mieltä minä olen itsestäni ja sitämukaa muuttaa itseäni. 

Vaikka olen sanonut, että juon laihdutustuotteita ja syön nesteenpoistajia, nekin alkavat pikkuhiljaa loppua ja minun täyty opetella olemaan ilman niitä. Ja sehän onnistuu! 

Toivotan teille kaikille parempaa viikkoa. Ja toivon, että painoni putoaisi edes yhden kilon ensiviikon sunnuntaihin mennessä. Jos niin ei tapahdu, muutan hieman treeniohjelmaani sekä ruokavaliota sopivammaksi. Jos saan tämän kuun loppuessa 3-5kg pois niin tiedän, että kaikki on mahdollista :D

--Emilie

Paasto, se ihana sana

Paastoa, paastoa, paastoa. Oon paastonnu tähän saakka ja kello on melkein jo kolme päivällä. Tää on sujunu tosi hyvin, kun oon koko ajan pysynyt liikkellää enkä ees ajatellu käyväni jääkaapilla. Ja jee, paino on tippunu eilisestä!!

Saa nähä millanen fiilis miulla on huomen aamulla, kun pitäis mennä kouluun ja siel kaikki syö koko ajan jotakin ja siel mennää syömään. Saa nähä pysynkö siellä vahvana, toivottavasti pysyn. Nimittäin tavote ois se et paastoasisin ainakin kaks päivää ja tiistaina alottaisin sit abc dietin. 

Peukut pystyssä ja laihuus mielessä.