Kello tikittää, päätät itse oletko sen tahdissa

Joskus tulee tunne, että kaikki on hyvin. Tällähetkellä ite tiedostan, että asiat on kohdallini hyvin, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Painoa, minun täytyy saada vielä tippumaan, ja itse olen itselleni antanut siihen aikaa jouluun saakka. Ja silloin minun täytyy olla tavoite painossani. Vähintäänkin toinen kymmeenen kiloa on pudottava, uuteenvuoteen mennessä. Siinä mä onnistun, vaikken missään muussa onnistuisikaan. Siihen mun täytyy luottaa ja uskoa. 

Oon käynyt nyt melkein jokapäivä lenkillä, ja syöny vähän. Oon alottanu syömään aamupalan, ja sillä oon saanu painoni putoamaan. Ja yks lämmin ateria sekä miljoona kuppia kahvia :D Iltapalan syön jos tekee jotakin mieli. Mutta mielellään en kyllä söis ilta kahdeksan jälkee, ettei paino nouse. Ja että aamulla olisi sitten nälkä, koska aamupala on pakko syödä vaikkei siitä kovinkaanpaljon menisi alas kurkusta. 

Koska mun päivästä suurinosa aika liittyy jotenkin kouluun tai tupakalla käymiseen, niin aikaa ei kovinkaan paljon riitä muuhun. Mutta yritän saada ajasta pienetkin rippeet kuntoiluun tai muuten vain hengailuun. Hengailu kun ei oikeen paljon kaloreita kuluta niin siksi olen käyttänyt aikaa enemmän kuntoiluun. 

Vielä pitäisi saada parikiloa pois jotta voin mennä kotiin, Kuullostaa varmaan kamalalta etten voi mennä kotiin ennenkuin olen tietyssä painossa. Mutta te jotka olette samassa veneessä kuin minä, ymmärrätte, että jokin asia on tehtävä enennkuin pääsee toiseen pisteeseen. Kuten kun koulu taas alkoi, kukaan meistä ei halunnut mennä kouluun, jollei saanut painoa putoamaan tiettyyn kilomäärään. Minulla on sama tilanne, mutta en voi mennä kotikaupunkiini, ellen ole pudottanut tarpeeksi painoa. Näin ollen voin mennä kotiin ja tavata kavereitani pitkän tauon jälkeen ja sanoa, katsokaa en ole enää se läski, ruma tyttö. Vaan olen kaunis nainen! 

Vaikka ei kaverini koskaan minua lihavaksi ole sanoneet, mutta silti. Haluan, että vihdoinkin käännän katseita pelkästään kävelylläni. Vaikka en halua mikään huomiohuora olla, koska haluan vain ajatella parasta itselleni. Tämä on vaikea ja monimutkainen tilanne, ja vain minä voin oikeastaan tämän tajuta. Mutta tilanteeni on tämä, vähintään 2-5kg pitää tällähetkellä pudottaa ja olen yhdessä välitavoitteessani. 

Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta äitini kuvittelee että aina kun olen hieman hoikempi, minulla on anoreksia ja isäni kuvittelee että olen taas tavannut jonkun jätkän ja en halua syödä että näyttäisin mahdollisimman hyvältä. Toisaalta molemmat ovat väärässä, mutta toisaalta molemmat ovat täysin oikeassa. Kuitenkaan en halua tehdä tätä muuten, tarkoitan nyt koko laihdutusprojektia, kenenkään muun takia kuin itseni. Haluan saada oman kehoni täydelliseksi oman mieleni mukaan. Tietenkin haluan todistaa, että 85kg voi pudottaa vuoden aikana 15-20kg tekemällä kamalasti ylimäärästä työtä ja haluan todistaa analle ja vanhemmilleni, että en ollut onnellinen tässä vartalossa missä juuri nyt olen. En halua ajatella mitä muut ovat minusta mieltä, koska se vain pahentaa olotilaani. Vaan haluan ajatella mitä mieltä minä olen itsestäni ja sitämukaa muuttaa itseäni. 

Vaikka olen sanonut, että juon laihdutustuotteita ja syön nesteenpoistajia, nekin alkavat pikkuhiljaa loppua ja minun täyty opetella olemaan ilman niitä. Ja sehän onnistuu! 

Toivotan teille kaikille parempaa viikkoa. Ja toivon, että painoni putoaisi edes yhden kilon ensiviikon sunnuntaihin mennessä. Jos niin ei tapahdu, muutan hieman treeniohjelmaani sekä ruokavaliota sopivammaksi. Jos saan tämän kuun loppuessa 3-5kg pois niin tiedän, että kaikki on mahdollista :D

--Emilie