Miksei mikään voi olla helppoa, miksei kaikki oi vaan kadota

Oon päättäny alottaa uuden dietin. Olen jopa selviytynyt 3 päivää sitä noudattaen. Tällähetkellä diettini on 50 päivän Ana Boot Camp diet. Kalorit siinä menee 500, 500, 300, 100 ja jne. Välillä on myös päivän paastoja. Tosiaan ensimmäiset 2 päivää oli 500kcal, mut ne alittu reilusti. Kolmas päivä oli 300kcal, se meni muutaman kymmenen yli. Tänään olisi 100kcal päivä, se onki hyvä juttu koska oon yövuoroissa ja nukun todennäköisesti huomisen päivän joten ei tee mielikään syödä mitään.

Oon muute täs muutaman päivän miettiny et millo miust tuli tälläne? Viel viime helmikuussa, olin päättäny et luen jonkun yhden ihmisen pro-ana blogia, ihan vain kiinnostuksesta. Mutta nyt kuitenkin olen niin syvällä tässä kierteessä etten pääse mitenkään siitä eroon. Lasken kalorit, mietin koko aja lihavuuttani ja laihutusta ja sitä miten saan peiteltyä kavereiltani pahan oloni. Tää on ihan hirveetä! Nyt ku lukee uusien pro-ana bloggaajien bloge, tekisi mieli vain kirjoittaa että lopettakaa touhu, poistakaa blogi. Koska en miekään uskonut et jään tähän kierteeseen koukkuun, uskoin syvästi vielä kesän alussa ettäv voin lopettaa sen milloin haluan. Kuitenkin nyt, tajuan miten sairaassa kierteessä olen. Miten en halua enää saada tätä loppumaan, miten haluan vain tarkkailla syömisiäni ja varoa puheitani ja syömisiäni. Tahdon päästää anasta irti mutta toisaalta onko Emilièstä tullut itse ana?