Kun mikään ei paranna sinua

Nyt oon uudessa kaupungissa, miten mun pitäis sopeutua tänne??? Musta tuntuu et oon yhtä ulapalla täällä ku siell missä oon koko lapsuuteni eläny. Tää ei jotenkaan vaa tunnu kodilta, ainakaan vielä. Laihutus "elämäntapa" on taas lähtenyt mulla käyntiin. Nyt joa mulle on tullu sellane tunne et on pakko päästä ulos ja liikkumaan. Tässä vieraassa kaupungissa on se hyvä puoli, et kukaa ei tunne sua, ja sä saat tehä iha mitä sä haluut. Kukaa ei oo vahtimassa mitä sä syöt vai syötkö ollenkaan. Alotan tolla fittfarmilla maanantaina, saa nähä mite onnistuu. Se ainaki on kuulemma ollu tehokas, näinköhän tehoo mulla. PAKKO ON

Oon opetellu syömään jotakin aina iltaisin ja jotain pientä myös aamulla. MItä en ennen tehny. Kaloreita tulee päivässä tällä hetkellä 600kcal. Mut kun tuo fittfarmi alkaa ni saattaa olla et tulee syötyä kalorimääräsesti enemmän, ainakin useammin saa olla syömässä. Mitenköhän se onnistuu. Mun pakko nyt saada tätä painoo alemmas. Onneks opiskelijan arki alkaa, eikä rahaa oikeasti oo yhtään ylimäärästä lompakossa. 

Ahistus senkuin lisääntyy. Siihen on nyt itsetunnon alenemisen jälleen pohtamutiin, lisäksi tullut se että ystävät jotka on tukenu ja jaksanu miuta joka ikisenä tunteen purkauksena. Tää on hirveetä, te ootte ainoot joille voin enää mitään kertoa. Tää blogi on ainoo paikka joho voin mitää kertoa. Siks rakasanki tätä et saan kertoo tänne mitä haluun ja kukaan ei oo sanomassa että toi on sairasta, toi on väärin. Soita meille ku tulee tilanteita mitä et pysty hoitamaan. HAISTAKAA PASKA, teen just mitä haluan. Tiiän työ yritätte vaa auttaa miuta mut kuitenkin, otan avun vastaan sit ku taas tarviin sitä. Tällähetkellä haluun takas anan viereen, tällä hetkellä oon taas tyytymämätön itseeni.