Kipinä kehossa

Oon aika pettyny itteeni, vaik kalorit onki pomppinu siin 400-600 paikkeilla mut silti. Tuntuu vaa et en pysty tähä ja et jossaki vaihees oikeesti lopetan tän koko touhun ja annan itteni lihota merimursuks. 

Toisaalt mull on se pien kipinä tuol sisällä joka jaksaa kannustaa mua koko aja eteenpäin, se sanoo koko aja mitä mun kannattais tehä ja mikä jättää tekemättä. Enkä mä tahdo olla luovuttaja, joten miks nyt menisin ja luovuttaisin. Sen nyt kuiteki oon päättäny, et en odota liikoja(tosin se on todella vaikeeta) koska sit mä en pety. Oon kyll sellane persoona et petyn vaik en oottaiskaa mitää. Kakspiippune juttu

 Oon täs lähi aikoin miettiny tatuointi ideaa. Ku haluaisin tautoinnin, mut kuka nyt tälläsee läskii tatuointii pistäis? EI KUKAA, jote mun pitäis saada pudotettuu sitä painoo nyt iha urakalla joku 5-7kg et pääsisin ottaa tatuoinnin. Sillo olisin ees hieman pienempi, vaikka oikeasti hirvee läski. 

Mut sitku on se tatuointi ni on pakko vaa laihuttaa ja laihuttaa ja laihuttaa et se näyttäis mun keholla hyvältä. 

 Kävin tänä aamuna vaaálla, ja sain kyllä sydänkohtauksen, kyllä myös siitä että se näytti jotakin hirvityksiä mut sen takii et viimeks ku sillä kävin (toissapäivänä) ni se näytti neljä kiloo enemmän mitä nyt. 

Ja tiiän et tää uus kaloriraja pidättelee mua, ja tiiän etten koskaaa enää kipuu yli 80, ehen. Meen nii koval rotinal nyt alaspäi et pitäkäähä varanne.

 Toisaalt miut masentaa, et mitä jos mie en onnistukkaa, ja se huoli ja murhe on miul joka ikinen päivä et laskinks mie nyt varmasti kalorit oikein?!

Mut kai miun vaa pitää luottaa ees jossaki asias hieman itseeni, ja olla stressaamatta. 

Toivottavasti tuo päivä tulee pian

<3:llä Emilié