Minulla on paljon sanottavaa, muttei sanojen kirjottaminen ole onnistunut kuitenkaan pitkään aikaan. Kyllä paino on pudonnut ja jatkaa vain putoamistaan, mutta mikään ei tunnu riittävän minulle.
Nyt, pitkään aikaan olen saanut uuden kipinän, uuden masennuksen ja ahdistuksen ryöpyn joka pakottaa minut jatkamaan. Se potkii minua uudestaan tähän samaan kierteeseen, josta jo jossain vaiheessa olin kuvitellut pääseväni pois. Nyt kuitenkin minut on vedetty uudestaan syvyyksiin ja olen tajunnut etten halua täältä enään pois. Täällä kylmyydessä on oikeastaan todella mukavaa.
Olen tajunnut että ajatukseni siitä, että paranen kyllä jossakin vaiheessa, on hävinnyt. Ajatus siitä, että minä olen täydellinen millainen minä tällä hetkellä olen. Minun täytyy vain jatkaa ja piiskata itseäni eteenpäin hymyillen ja todeta ettei mikään riitä minulle.
Olen jälleen palannut omaan asuntooni kesän jälkeen, ja tajusin hetki sitten, että en halua palata sinne ennenkuin painoni on tippunut 4kg tai enemmän. Ja näin päätin, minun on kuitenkin mentävä Lokakuussa käymään siellä, mutta en mene jollei tavoitteeni ole mielestäni onnistunut.
Ajattelin kertoa teille, ettei Emilié ole mihinkään kadonnut, vaan minä olen tullun takaisin. Heikompana kuin koskaan.
-Emilié
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano vaan, ihan rehellisesti <3:llä Emiliè