Kun uni ottaa vallan

 Ei väsytä, ei väsytä, VÄSYTTÄÄÄ, ei väsytä, ei väsytä, VÄSYTTÄÄ. Oon vaa liian heikko käymään nukkumaan, oon vaan liian väsynyt käymään nukkumaan. 

Päässä pyörii kaikenlaista, mut sitku alkaa oikeen miettimään ni ei siel oo mitää todella tärkeetä ajatusta edes päässä. 

Ja toiseks en vaa uskalla koskaa käydä nukkuu, ja jos käyn ni torkun 5 min ja sillee, ku työssäoppiminen alkaa. Mie ain pelkään et nukun pommii tai jotai. Iha sairasta. 

 Ja tää et äiti lähti reissuu viikoks ni ei auta yhtää, koska muute oisin voinu jättää sen harteille tän miun heräämisen. Mutta ei jos ei uskalla ni ei uskalla. Parempiha se on pelata varmanpäälle ensimmäinen päivä ja sitku pääsee kotii ni käy vaaa nukkumaa päikkärit jos siltä tuntuu...

 ... siin on hyväpuoli jos nukkuu päivällä ni ei ainakaa voi syyä yhtää mitään :D Aattelen kaikkee. 

Oon huomannu itessäni yhen muutoksen, en kerro  avaudu enää nii paljo miu tunteist miu kavereille, yleensä ootan vaa et pääsen tänne kertoo miltä miust tuntuu. Tää on jotekki nii suojaista, ei tarvii pelätä et kukaa tuttu löytäis tätä, koska enhän mie nyt vois olla sairas, enhään? Varsinki ku enne oon ollu sellane persoona joka höpöttää ummet ja lammet itestäni, ni oon huomannu tajunnu et mie oon oikeest muuttunut. 

Oon yrittäny muuttaakkin itteäni hieman vakavemmaks ja sillee, et osaisin ottaa asioit enenemmä realistisesti vastaa ku huumoril, mut en nyt voinu uskoo et se näi paljo miut muuttaa. Toisaalt mie tykkään täst uudest Emiliést, oon viel itellekki vieras, ja opin koko aja itestäni uutta ja ihmeellistä. On se hieno homma miten ihminen muuttuu kuukaudessa? 

Ehkä mie yritän peitota miun pelot ja kammotukset ja käydä toho sohvalle pitkäksee, laitoin nimittäi just äsken pyörimää Bridget Jones- elämäni sinkkuna. Nään niin samoi piirteit meis.