Mie tapasin perjantaina miun miehen <3, rakastuin siihe iha ensisilmäyksellä. Kavereitten kaa lähettii siis yhen kaverin kaverille, ja eihä siin mitää. Kämppä täynnä jätkii ja sit myö kaikki tytöt mennää sinne niitten kaa. Iha hauskaa ja aika kulu jotekki tosi nopeest. Mutta joo nii näin just sellasen mun olosen jätkän. Mut sit tajusin, et ei se mua haluu, iha vaa sen takii et oon oikeest tälläne sotanorsu. Näin jopa siit asiat painajaista, et olin keskellä, toisel puolel oli se ihana Emilié joka mie haluun olla, ja toisel puolel mä, samassa koossa mitä oon nyt ja se jätkä, käsikädes. Olin iha paniikis et kumman mä valitsen, koska tajusin melkein heti et en voi saada molempia. Jonkin ajan siinä miettiessä kävin suutelemassa sitä jätkää ja menin pro-ana Emilién luokse. Ja olin tyytyväinen vaikka sydän olikin paskana ja tuhansina eri paloina.
Mun solisluut tuntuu, Tuntuu, TUNTUUUU. Wuhuu, oon iha sellai gool, tai siis on ne tuntunu niiku koko aja mut nyt ne näkyy ja tuntuu. Jippiii, on tääki pien saavutus mut saavutus kuitekii.
Ihanat reidet, ihana vatsa, miksei mull voi olla tollasta*?!1*!!1!??! Oon vaa nii heikko, etten pysty toho, piru oikeel puolel vaa vittuilee mulle, tekee mieli näyttää tätä kuvaa ja sanoo sellai et kaikki tajuu, et haluun olla tälläne. Mä oikeest haluun.
<3:llä Emilié
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano vaan, ihan rehellisesti <3:llä Emiliè