Kipinä kehossa

Oon aika pettyny itteeni, vaik kalorit onki pomppinu siin 400-600 paikkeilla mut silti. Tuntuu vaa et en pysty tähä ja et jossaki vaihees oikeesti lopetan tän koko touhun ja annan itteni lihota merimursuks. 

Toisaalt mull on se pien kipinä tuol sisällä joka jaksaa kannustaa mua koko aja eteenpäin, se sanoo koko aja mitä mun kannattais tehä ja mikä jättää tekemättä. Enkä mä tahdo olla luovuttaja, joten miks nyt menisin ja luovuttaisin. Sen nyt kuiteki oon päättäny, et en odota liikoja(tosin se on todella vaikeeta) koska sit mä en pety. Oon kyll sellane persoona et petyn vaik en oottaiskaa mitää. Kakspiippune juttu

 Oon täs lähi aikoin miettiny tatuointi ideaa. Ku haluaisin tautoinnin, mut kuka nyt tälläsee läskii tatuointii pistäis? EI KUKAA, jote mun pitäis saada pudotettuu sitä painoo nyt iha urakalla joku 5-7kg et pääsisin ottaa tatuoinnin. Sillo olisin ees hieman pienempi, vaikka oikeasti hirvee läski. 

Mut sitku on se tatuointi ni on pakko vaa laihuttaa ja laihuttaa ja laihuttaa et se näyttäis mun keholla hyvältä. 

 Kävin tänä aamuna vaaálla, ja sain kyllä sydänkohtauksen, kyllä myös siitä että se näytti jotakin hirvityksiä mut sen takii et viimeks ku sillä kävin (toissapäivänä) ni se näytti neljä kiloo enemmän mitä nyt. 

Ja tiiän et tää uus kaloriraja pidättelee mua, ja tiiän etten koskaaa enää kipuu yli 80, ehen. Meen nii koval rotinal nyt alaspäi et pitäkäähä varanne.

 Toisaalt miut masentaa, et mitä jos mie en onnistukkaa, ja se huoli ja murhe on miul joka ikinen päivä et laskinks mie nyt varmasti kalorit oikein?!

Mut kai miun vaa pitää luottaa ees jossaki asias hieman itseeni, ja olla stressaamatta. 

Toivottavasti tuo päivä tulee pian

<3:llä Emilié

Kun uni ottaa vallan

 Ei väsytä, ei väsytä, VÄSYTTÄÄÄ, ei väsytä, ei väsytä, VÄSYTTÄÄ. Oon vaa liian heikko käymään nukkumaan, oon vaan liian väsynyt käymään nukkumaan. 

Päässä pyörii kaikenlaista, mut sitku alkaa oikeen miettimään ni ei siel oo mitää todella tärkeetä ajatusta edes päässä. 

Ja toiseks en vaa uskalla koskaa käydä nukkuu, ja jos käyn ni torkun 5 min ja sillee, ku työssäoppiminen alkaa. Mie ain pelkään et nukun pommii tai jotai. Iha sairasta. 

 Ja tää et äiti lähti reissuu viikoks ni ei auta yhtää, koska muute oisin voinu jättää sen harteille tän miun heräämisen. Mutta ei jos ei uskalla ni ei uskalla. Parempiha se on pelata varmanpäälle ensimmäinen päivä ja sitku pääsee kotii ni käy vaaa nukkumaa päikkärit jos siltä tuntuu...

 ... siin on hyväpuoli jos nukkuu päivällä ni ei ainakaa voi syyä yhtää mitään :D Aattelen kaikkee. 

Oon huomannu itessäni yhen muutoksen, en kerro  avaudu enää nii paljo miu tunteist miu kavereille, yleensä ootan vaa et pääsen tänne kertoo miltä miust tuntuu. Tää on jotekki nii suojaista, ei tarvii pelätä et kukaa tuttu löytäis tätä, koska enhän mie nyt vois olla sairas, enhään? Varsinki ku enne oon ollu sellane persoona joka höpöttää ummet ja lammet itestäni, ni oon huomannu tajunnu et mie oon oikeest muuttunut. 

Oon yrittäny muuttaakkin itteäni hieman vakavemmaks ja sillee, et osaisin ottaa asioit enenemmä realistisesti vastaa ku huumoril, mut en nyt voinu uskoo et se näi paljo miut muuttaa. Toisaalt mie tykkään täst uudest Emiliést, oon viel itellekki vieras, ja opin koko aja itestäni uutta ja ihmeellistä. On se hieno homma miten ihminen muuttuu kuukaudessa? 

Ehkä mie yritän peitota miun pelot ja kammotukset ja käydä toho sohvalle pitkäksee, laitoin nimittäi just äsken pyörimää Bridget Jones- elämäni sinkkuna. Nään niin samoi piirteit meis.

Tunne ilmaan katoaa

Hyi miuta, paino aivan liikaa... Mie oon päättäny alottaa 500kcal dietin, miun on aivan pakko laihtua ja saada tätä painoo oikeesti pois. Onneks alkaa työssäoppiminen seittemältä ni siel ei välttämättä kerkee syyä nii paljo? eihän kerkee?. Ja miun äiti on tän koko viikon pois kotoo joten se ei valvo miuta ja miun syömisii ni saan iha yksin tääl olla syömättä, valvoo yötämyöte ja tehää vaa kaikkee urheilullista. Tänääki aattelin viel tehä vatsoja, selkiä, haarahyppyjä ja rutistuksia. Ja vaihtaa miun huoneeseen järjestystä sekä siivota vaatekaappeja ja muita kaappeja. Tietenkin kahvin voimalla mennää ni ei tuu sit huono olokaa.

Tänään tänään tänään on parempi sana ku huomenna huomenna huomenna. Miun on iha oikeest nyt pakko saada kerrottuu tää jollekkii, ni sen takii kirjotan sit tänne. Mie kokeilin tänää oksentamista, vaik aina oon hoilannu itelle et oon ainoastaa anailia, mut ei pitihä se mia tulla mukaa porukkaa. Alku oli aika huono, ja kyyneleit senku valuu silmistä mut kyll mie uskon et se lähtee tästä tai sit vaa jää tähän kertaan. Kuiteki oon vannonu analle henkee ja veree et oon ana, ni en nyt pomppaa mia porukkaa. Voiha sitä aina kokeilla, ja saada läskit lähtemää kehosta nopeammin.

ps. kuvat kertoo tunnelmista

<3:llä Emilié

Koskaan ei ole liian myöhäistä

 Mua koskee nykyään joka paikkaa, se ei oo fyysistä kipua johon vois ottaa kourallisen lääkkeitä, ei, se on henkistä kipua joka ihan oikeasti koskee vaikka sille yrittäis tehdä vaikka mitä. Ihan kuin joku repis sun sydäntä kynsillä rinnasta ulos, ja ihan kuin joku laittais sun harteilla tuhat kiloa taakka jotta varmasti lytistys maahan.

 Oon herkistynyt ihan sikana tässä viime aikana, en tee nykyää muutaku oon hiljaa ja kun pääsen kotii ni käyn itkemää. Suolaiset kyyneleet sen ku valuu poskea potkin pimeässä huoneessa, minne kukaan ei käänny edes katsomaan. Kukaan ei osaa nähdä hyvin rakennetun muuriní taakse, kukaan ei osaa raaputtaa feikki hymyä kasvoiltani vaan kaikki uskovat feikin naamarin. KAikista naurettavinta on se kun kaikki luulevat tietävänsä kuka olen ja mistä tulen. Mutta ei, mikään asioista eimeni oikein.....

Surullista, surullista, surullista. Kyyneliä voin vaa poskelta pyyhkiä. Musta tuntuu etten mä riitä kenellekkään, että kaikki puhuvat mun selän takana paskaa ja oikeesti luuelevat tietävänsä ja tuntevansa mut. Kaiken lisäks kaiken tän paskan keskellä oon syöny aivan LIIKAAAAA.

<3:llä Emilié

Ummista silmät vaa, kyllä mä täältä vielä palaan

Oon käyny vaa koko aja kaupoilla vaikken tiiä miks teen sitä. En haluu sovittaa vaatteit ja todeta ettei ne näytäkkää mun päällä hyvältä. Miks tehä sitä pahaa oloa itelle ku tietää jo valmiiksi et ei se näytä hyvält tai mahu päälle.

Mun on koko aja vaa tehny mieli mässätä jotai hyvää, mut itsekuri on onneks kondikses koska en oo mitää ottanu. Mut kattokaa nyt noit kuvii, tollasii värikkäitä ja herkullisen näkösii. Ja se et oon pystyny kieltäytyy samanlaisist herkuist on jo ihme. Vaikka salaa mieles ahmin niit suuhu ja rankasen itteeni noist ajatuksist hullui treeneil. 

 Miul alkaa pikkuhiljaa usko loppuu itteeni, mutta se mua kuitenkin lämmittää et mull on salaisuus mitä kukaan muu ei tiedä. Eikä koskaan tule tietämään.

Ehkä mä yritän pärjätä, ehkä välil on huonoi päivii mut kyll niit hyviiki päivii tulee, jolloin onnistun. Nyt palaan kuitenkin vielä päiväksi koulun tuskaan maailmaan, ja teen viel viimeisii tehtäviä katsoen Magic Mikea, kuolaten. Tiedostaen etten koskaan tuu saamaan ketään, koska ei mua kukaan huoli.

Emilié

Kun Toivo loppuu, ja uskoa en saa

Huomen, tai no tänää alkaa taas koulu. Loma meni jotenkin toooodella nopeasti, ku töissä oli. Olimpas tietenkin unohtanut tehdä viimeisen portfolion joka täytyy palauttaa huomenna. Onneks meen vast 10, ni kerkeen tehä sitä iha hyvi tänää, ja sit vaa sanon sille opettajalle et mie palautan sen tiistaina nimittäin se ope ei oo antanu miulle korvaavii tehtävii jotka pitäis liittää sinne portfolioo elikkä periaattees iha vaa sen vika etten palauta tota huomenna. 

Mie tapasin perjantaina miun miehen <3, rakastuin siihe iha ensisilmäyksellä. Kavereitten kaa lähettii siis yhen kaverin kaverille, ja eihä siin mitää. Kämppä täynnä jätkii ja sit myö kaikki tytöt mennää sinne niitten kaa. Iha hauskaa ja aika kulu jotekki tosi nopeest. Mutta joo nii näin just sellasen mun olosen jätkän. Mut sit tajusin, et ei se mua haluu, iha vaa sen takii et oon oikeest tälläne sotanorsu. Näin jopa siit asiat painajaista, et olin keskellä, toisel puolel oli se ihana Emilié joka mie haluun olla, ja toisel puolel mä, samassa koossa mitä oon nyt ja se jätkä, käsikädes. Olin iha paniikis et kumman mä valitsen, koska tajusin melkein heti et en voi saada molempia. Jonkin ajan siinä miettiessä kävin suutelemassa sitä jätkää ja menin pro-ana Emilién luokse. Ja olin tyytyväinen vaikka sydän olikin paskana ja tuhansina eri paloina. 

Mie oon niin kyllästyny tähä valehtelemiseen, mut toisaalta, tää tuo mulle sellast ihanaa adrenaliinia, et tietääks kukaa ja miks toi tuijottaa ja jne. Kyll te vissii tiiätte. Tää on samal nii väsyttävää mut kuiteki jotekki nii ihanaa, jomka potkii koko aja vaa itteensä eteenpäin. 

 Mun solisluut tuntuu, Tuntuu, TUNTUUUU. Wuhuu, oon iha sellai gool, tai siis on ne tuntunu niiku koko aja mut nyt ne näkyy ja tuntuu. Jippiii, on tääki pien saavutus mut saavutus kuitekii. 

Ihanat reidet, ihana vatsa, miksei mull voi olla tollasta*?!1*!!1!??! Oon vaa nii heikko, etten pysty toho, piru oikeel puolel vaa vittuilee mulle, tekee mieli näyttää tätä kuvaa ja sanoo sellai et kaikki tajuu, et haluun olla tälläne. Mä oikeest haluun.

<3:llä Emilié

Yö vaihtuu toiseen

Ihan kuin olisin narussa, joka vetää mua koko ajan taakseppäin jonossa. Painoki vetää siks sakkia ja kaikki vaa kyttää mun syömistä. Nyt on ollu hyvä ku oon tehny kolme yötä yövuoroa, ni päiväl en oo syöny ja töis kukaa ei oo voinu vahtii miu syömistä.

 Haistakaa paska koko valtiovalta. Miuta vituttaa ja suututtaa ku kavereitten pitää oikeesti vahtii miu syömist ja kuntosalil käyntiä. Ihaku en ite osais päättää syönkö vai en, ja et meenkö kuntosalille vai en. Jos haluun käydä joka päivä salil ni antais miun käydä. Ja sit tää viikonloppu on kyll niin huippu, miu kaveri on laittanu herätyskellon soimaa tietyn väliajoin et se muistuttais miuta syyä, ku mein äiti ei oo kotona. No ei siinä mitää muistuttakoo vaa, miehä en syö. Ni tänää se tulee sit hirveitten leffaherkkujen kanssa meille, kattoo leffaa. Onha se iha kiva kattoo leffaa kaveriporukas mut ne herkut, ja se valvominen. Taijan koko leffaillan ollu vesilasi toiseskädes ja tupakkatoises kädes tuol ulkon. Ainaki kehon pitäis tehä töitä et pitää miut lämpimänä. 

 Joo o, kävin torstaina salilla ennen yövuoroa. Poltin omien laskelmieni mukaan jonkun 600-800 kalorii pelkäl airolla. Sit lihas treeni tieteki siihe päälle. Töissä tein askelmia ja vatsoi ja selkii, ja hyvä olo oli sit perjantai iltana ku joka paikkaa koski, mut se on vaa nii ihana tunne. Perjantai iltana viel hieroin useaa miun kaverii ja siihe sai sit käyttää iha voimaaki, nyt on kädet kipeet sen takia. Mutta voi kuinka kaverit kiittivät ja minä sain kerrankin ajatuksen jonnekkin muualle tyttökavereitten seuraamisesta. Kun ei voi hieroa ja syödä samaan aikaan ja jos syö ja sit alkaa hieroo ni tulee vaa huono olo. Onneks ne usko. 

Miu porukat on tyytyväisii ku käyn salilla ja kun käyn töissä. Ne kannustaa myös miuta muuteki täs laihdutus aattees, onneks ne ei tiiä mitä kaikkee miun päässä liikkuu(pro-ana, pro-ana) noo antaa niitten olla ylpeitä jos ne nii nyt haluu olla ku kerranki mie urheilen :_D

Mutta meen nyt röökille, syömää näkkileipää(sit kaveri näkee nää astiat ja ei pakota mua syömää), suihkuu ja sit kaverit tuleeki meille. Pitääkäähän hauska viikonloppu, mie ainaki yritän pitää, jos mun ei vaa täydy syödä :D

<3:llä Emilié