Unelmia vai unettomia öitä

Voi kuinka oikeassa kuvan sanat onkaan. Kaikista pahin vastustaja ja estäjä olen vain minä. Vain ja ainoastaan pelkkä Emilié joka pelkää muutosta ja tulevaa. Joka ei osaa päättää asioita pidemmän päälle ja joka on sisimmässään  hyvin ujo vaikka päälleppäin näyttääkin siltä, että hän tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän on herkkä ja haavoittuvainen, tästä tuleekin mieleen kysymys, "Tietääkö kukaan kuka oikeastaan olen? Kuka Emilié oikeasti on, ihan oikeassa maailmassa?" Kaikki arvailevat mutta ei osaa sanoa. Itse tiedän, että olen ujo, herkkä, haavoittuvainen ja minulla on todella, todella iso ja paksu suojamuuri. 

Tämän päivän messu meni todella hyvin koulussa, elikkäs ihan turhaan jännitin. Aluksi oli hieman jännitystä ilmassa, ja tavarat hävisivät vähän väliä. Mutta loppupeleissä se meni todella hyvin. Nyt enään kolme päivää koulua ja kymmenen päivää lomaa niin sitten alkaa 11 viikon mittainen työssäoppiminen. Jänskättää, sen jälkeen saan ammatin josta olen kauan unelmoinut. 

Pidän unelmistani kiinni, ja näin ollen otin itseäni niskasta kiinni ja laitan paino taulukon sivun laitaan. Painoni on paljon, mutta tiedän että oikealla tahdolla ja voimalla, pro-annan avulla sekä kaikella sillä tuella ja halulla jolla haluan/jonka saan, päästä pieneksi niin uskaltaudun laittamaan sen tänne. Painoni on oikeasti paljon, mutta ehkä se helpottaa oloani kun haluan saada sen näyttämään pieneltä, pieneltä ja pienemmältä. 

Päivä on siis tähän saakka mennyt kohtalaisen hyvin, vaikka yö unet jäivätkin siihen kahteen tuntiin :/ No ehkäpä tämä tästä. Palaan taas illalla kertomaan lisää.

<3:llä Emilié