En tiedä mitä sanoa

"Mikä sull on ku oot nii paljo pois koulusta?", "Mikset sä syö?", kysymyksiä jatkuvasti kysymyksien perään. Mutta en tiedä mitä pitäisi vastata niihin, sivuutan vain kysymykset, vaikka tiedän varsin hyvin vastaukset kysymyksiin. Mutta jos kertoisin minut luokiteltaisiin oudoksi tai erilaiseksi. Ihan kuin en olisi ollut sitä ennen tätä kaikkea.

Olisiko se niin helppoa yrittää olla iloinen edes yhden päivän, pelkään että jokin kuitenkin huomasisi suojamuurini taakse ja näkisi kaiken sen mitä pidän sisällänni. Tiedän olen ylipainoinen ja tiedän mikä haluaisin olla. 

"Olen kunnossa" ja hymy perään, näin kukaan ei tiedä mitä kaikkea pidän sisälläni. Eikös joku sanonta mene "Hymyile niin kukaan ei tiedä, että sinuun sattuu". Olen muuttunut puolen vuoden sisällä, ennen olin se huoleton nuori tyttö joka ei paljoa miettinyt mitä muut ajattelevat. Nyt epävarmuus on vallannut minut, ja minun tekisi mieli maata päivät pitkät sängyssä tai viettää aikaa salilla, ostin viikko sitten salikortin jolla pääsen myös ryhmätunneille. Minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua salille, halu on kova mennä ja tehdä kunnon hiki treeni mutta toteutus on sitten aivan eri asia. 

Mikä on saanut teidät laihuttamaan ja pitämään itsensä kurissa?

<3:llä Emilié