En tiedä mitä sanoa

"Mikä sull on ku oot nii paljo pois koulusta?", "Mikset sä syö?", kysymyksiä jatkuvasti kysymyksien perään. Mutta en tiedä mitä pitäisi vastata niihin, sivuutan vain kysymykset, vaikka tiedän varsin hyvin vastaukset kysymyksiin. Mutta jos kertoisin minut luokiteltaisiin oudoksi tai erilaiseksi. Ihan kuin en olisi ollut sitä ennen tätä kaikkea.

Olisiko se niin helppoa yrittää olla iloinen edes yhden päivän, pelkään että jokin kuitenkin huomasisi suojamuurini taakse ja näkisi kaiken sen mitä pidän sisällänni. Tiedän olen ylipainoinen ja tiedän mikä haluaisin olla. 

"Olen kunnossa" ja hymy perään, näin kukaan ei tiedä mitä kaikkea pidän sisälläni. Eikös joku sanonta mene "Hymyile niin kukaan ei tiedä, että sinuun sattuu". Olen muuttunut puolen vuoden sisällä, ennen olin se huoleton nuori tyttö joka ei paljoa miettinyt mitä muut ajattelevat. Nyt epävarmuus on vallannut minut, ja minun tekisi mieli maata päivät pitkät sängyssä tai viettää aikaa salilla, ostin viikko sitten salikortin jolla pääsen myös ryhmätunneille. Minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua salille, halu on kova mennä ja tehdä kunnon hiki treeni mutta toteutus on sitten aivan eri asia. 

Mikä on saanut teidät laihuttamaan ja pitämään itsensä kurissa?

<3:llä Emilié

Ei koskaan enää...

En halua koskaan enää kokea syyllisyyden tunnetta keksistä, en koskaan halua nähdä niitä katseita joita annetaan ilman sanoja. Olen kyllästynyt olemaan oma itseni, se lyhyt ja lihava tyttö joka ei ole mitään kenellekkään. Olenh tottunut epäonnistumaan elämässäni ja kuulemaan miten minulla on muka kaikki hyvin. Onko kukaan pysähtynyt vierelleni sytyttänyt tupakan ja kysynyt onko minulla oikeasti kaikki hyvin? Kumpa olisi joku, joka näkisi tämän huolellisesti rakennetun hymyn taakse, joku joka katsoisi oikeasti silmiini ja näkisi kaiken sen myrskyn joka silmien takana myllertää....

Taustatietoja hieman itsestäni, 
Olen 19-vuotias Lappeenrantalainen opiskelija, joka valmistuu Toukokuussa. Olen 160 cm pitkä ja painoni on aivan liikaa. Minulla on kuitenkin unelman, haluan olla hoikka, joka ei ole vain yksi lihapulla pakkauksessa. Haluan olla se joka muistetaan tuuheista, pitkistä hiuksistaan ja valloittavasta persoonasta, eikä isosta mahasta ja paksuista reisistä. 

Olen päättänyt tehdä elämän muutoksen ja olla valmistujaisissa se unelmien prinsessa joka olen aina halunnut olla. Muilla on matkat pitkällä ja vaihtelevat vain kirjassaan sivuja. Minun matkani alkoi nyt, ja ajoin saada sen valmiiksi nopeasti ja tehdä sen huolella. 


Tervetuloa rakkahat lukijat <3 Minua saa kannustaa ja minulle saa antaa vinkkejä miten pääsisin mahdollisimman nopeasti, keinoja kaihtamatta tavoitteeseeni. 

<3:llä Emilié

Töitä, töitä, töitä ja töitä

On menny jo monta päivää ku viimeeks oon tänne kirjotellu. Koulusta alko hiihtoloma ja oon sitten liikkunu ja ollu töissä, vielä YÖ VUOROSSA. Yö vuoro on mukava ku saa olla yksin ja tehä mitä huvittaa, itekki oon nyt käyny vaa tupakalla ja lukenu kirjaa. Ja tietenki venytelly, kävelly portaita ja tehny selkä-, sekä vatsalihaksia. Yö vuorossa ei ees tee mieli syödä yhtää mitää ni diettiki pysyy hyvin kohallaa. Maanantaina mie kävin lautailemassa, tiistaina tein lihaskuntoo, keskiviikkona en tehny mitää, paitsi sit tieteki töissä liikuin, ja tänään torstaina meen 7 kuntosalille ku työt alkaa vasta 9. Eiköhä siinä kerkee jotaki tekemään. Vielä yksi yö ja sit sunnuntaina on iltavuoro. Jotekki nää työt vaa nyt sattuu menemään hyvin miu salin aukiolojen kanssa. 

Oon alottanu uuden dietin. Tästäedes seuraan tätä nyt ainakin muutamaan otteeseen, saattaa olla että menee kolmekin kertaa ympäri tämän. Pitää vaa muistaa liikkuu kaikki syöminen sitten pois. 

Haluun laihtuu senkin takia, etten tuottais pettymystä miu vanhemmille, ku mie pyysin salikorttia ni iskä oli vaa sanonu äitille et iha hyvä ku Emilié alottaa jonkin harrastuksen, ja saliharrastus on tosi hyvä. Ihaku mie en riittäis nille tälläsenä, miussakun on paljon mistä ottaa kiinni. Mutta ei, haluun olla hoikka jotta ne voi esitellä miut niitten tyttärenä selkäsuorassa ja et ne vois olla miusta ylpeitä.

Toivottavasti teil muilla on onnistunut laihduttaminen ja kuntokuurit on pysyny kunnossa. On miunki välil pitäny itteeni ottaa niskasta kiinni ja oikeesti pakottaa syömää vähän ja liikkumaan paljon. Mutta kyll se sit seuraavan päivän kipu kertoo jo kaiken :D


<3:llä Emilié

Whis it..

Eilen oli iha normaali päivä, lähdin kuuden aikaan zumbaamaan ja kuntosalille ja kahdeksan jälkeen tulin vasta kotia. Kymmeneltä lähdin kavereideni kanssa ulos, menimme juhlimaan yhden kaverin syntymäpäiviä. Ja eihän taaskaan draamalta vältytty. Join kuitenkin vain yhden kokislasin ja siinä se :D Olen todella ylpeä itsestäni, että sain pitdettyä itsekurini kunnossa.

Oon päässy jo onneksi tuon vaiheen ohi, välillä tietenkin tulee asioita joita siirrän aina taaemmaksi ja taaemmaksi. Mutta aika hyvin olen varsinkin kuntoilun ja syömisen puolesta onnistunut. 

Whish it, Dream it, Do it, noin lukee mun yhellä seinällä. Seinä on täynnä tuota tekstiä. Se saa minut jaksamaan päivästä toiseen ja aamusta iltaan, se mitä toivon ja haavailen niin toteutuu kyllä ajan myötä :D Elikkä kyllä minusta ajanmyötä tulee hoikka, mutta kun haluan, että se tapahtuisi ihan vain muutamassa kuukaudessa. 

Painoa en tänään ole ottanut, että huomen aamulla voisin katsoa mikä se paino oikeasti on. Toivottavasti painosta on lähtenyt kilo tai jopa enemmän. Mutta olo tila on aika  hyvä eilisen treenaamisen jälkeen. Joka paikka kipee, et hyvä ku sängyst pääs tänää ees ylös. 

Nyt äiti pakottaa mut sen kaa kauppaa, joten miun pitää alkaa valmistautumaan. Ihan hyvä vaa, mennään prismaa joka on niin iso ja hehtaari kauppa et siel on iha pakostaki liikuttava päästäkseen ees maitohyllylle. 

<3:llä Emilié

No worries...

En taaskaan mennnyt kouluun tänään. Olen ollut koulussa tällä viikolla vain kahdesti. Jotenkin en saa itseäni ylös aamulla ja haluan nukkua hieman pidempään, taas tekosyitä tekosyiden perään. En tykkää kun kaikki valvovat syömistäni ja sitä miten treenaan koko ajan, heiluttelen jalkoja jos istun ja mielummin seison ja kävelen. Niinkuin sanoin aikasemmassa kirjotuksessa, kukaan ei vain oikeasti tiedä kuka on Emilié. Moni luulee tietävänsä, osa luulee tuntevansa mutta vain minä tiedän kuka Emilié on. 

Olen kuin vanha kirja, jota on avattu monen vuoden ajan, mutta kukaan ei ole ymmärtänyt kirjan sisältöä. Olen vain se kirja, joka makaa kirjahyllyssä vuodesta toiseen, mutta kukaan ei ota kirjaa hellaan käteen, ei lue eikä koskaan edes huomaa kirjaa. 


Haluan olla muutakin kuin se vanhakirja, haluan olla vanha kirja uudessa ulkomuodossa, joka kääntää kaikkien päät, kirja jonka kaikki haluavat kirjahyllyynsä. 

Tadaa, painoo on tippunu toissapäiväisestä 1,8KG, wihiii, tästä se pikkuhiljaa lähtee. Tänään meen kuntosalille tunniks ja sen jälkeen jään viel Zumbaamaan. Zumba on sellanen laji josta mie tykkään, se on hauskaa, nopeeta ja siinä saa tanssia. Mie oon aina tykänny tanssia ja oon monta vuotta tanssinukki Hip Hoppii, breikkii ja katutanssii. Nyt kuitenkin innostus siihen on lopahtanut ja haluan olla enemmän kavereitten kanssa, sen takia ostin salikortin. Salilla saa treenata, eikä kukaan katso puhkimista pahalla vaan ajattelevat että "onpas hän omistautunut, tai ompas hänellä hyvä tahti päällä", ja zumbassa on pakko tanssia jos tunnille menee, turhaan sitä ottaa paikkavarausta jos tunnilla istuu laidassa ja katsoo kun muut pitävät hauskaa. Joten sielläkin on pakko uurastaa, joka minulle sopii. 

Ruokavaliostakin oon pitänyt hyvin huolta. Oon juonu paljon kahvia, ja hedelmiä. Eilen söin kolme pinaattilettua ja yhen leivän. Tämän lusmuilupäivän aloitin jugurtilla ja vesi lasilla. Appelsiini mehua en oo juonu :( mutta vettä sitäkin enemmän. Tästä on hyvä pitää kiinni.

Tuun taas illalla tai huome aamuna kertomaan ajatuksiani. 

<3:llä Emilié

Unelmia vai unettomia öitä

Voi kuinka oikeassa kuvan sanat onkaan. Kaikista pahin vastustaja ja estäjä olen vain minä. Vain ja ainoastaan pelkkä Emilié joka pelkää muutosta ja tulevaa. Joka ei osaa päättää asioita pidemmän päälle ja joka on sisimmässään  hyvin ujo vaikka päälleppäin näyttääkin siltä, että hän tulee kaikkien kanssa toimeen. Hän on herkkä ja haavoittuvainen, tästä tuleekin mieleen kysymys, "Tietääkö kukaan kuka oikeastaan olen? Kuka Emilié oikeasti on, ihan oikeassa maailmassa?" Kaikki arvailevat mutta ei osaa sanoa. Itse tiedän, että olen ujo, herkkä, haavoittuvainen ja minulla on todella, todella iso ja paksu suojamuuri. 

Tämän päivän messu meni todella hyvin koulussa, elikkäs ihan turhaan jännitin. Aluksi oli hieman jännitystä ilmassa, ja tavarat hävisivät vähän väliä. Mutta loppupeleissä se meni todella hyvin. Nyt enään kolme päivää koulua ja kymmenen päivää lomaa niin sitten alkaa 11 viikon mittainen työssäoppiminen. Jänskättää, sen jälkeen saan ammatin josta olen kauan unelmoinut. 

Pidän unelmistani kiinni, ja näin ollen otin itseäni niskasta kiinni ja laitan paino taulukon sivun laitaan. Painoni on paljon, mutta tiedän että oikealla tahdolla ja voimalla, pro-annan avulla sekä kaikella sillä tuella ja halulla jolla haluan/jonka saan, päästä pieneksi niin uskaltaudun laittamaan sen tänne. Painoni on oikeasti paljon, mutta ehkä se helpottaa oloani kun haluan saada sen näyttämään pieneltä, pieneltä ja pienemmältä. 

Päivä on siis tähän saakka mennyt kohtalaisen hyvin, vaikka yö unet jäivätkin siihen kahteen tuntiin :/ No ehkäpä tämä tästä. Palaan taas illalla kertomaan lisää.

<3:llä Emilié

Yksi sana ja kaikki olisi hyvin

En uskalla ummistaa silmiäni. En uskalla nukahtaa, en tiedä mitä pelkään näkeväni jos käyn nukkumaan. Kello on siis 3.25 ja herätyskelloni ilmoittaa, että 2tuntii ja 30 minuuttii ni miu pitäis herätä! Yritän ihan hissukseen olla tässä tietokoneella ja kuunnella musiikkia. Lueskelen tietenkin pro-ana sivustoja ja teidän muiden blogeja. Tuli tässä mieleen, että laitoin päivällä siivouksen yhteydessä housut tuulettumaan parvekkeelle, ja tadaa sielä ne vieläkin ovat, toivottavasti etteivät ne ole tippunut sieltä alas.... Toivon mukaan ne on vain viileät aamulla, eivätkän täysin märät. Nyt useat varmasti miettivät miksen hae housuja pois? Äitini nukkuu niin huonosti, että hän kuulisi ja alkaisi taas saarnaamaan tästä minun valvomisestani ja epäilisi että teen salaa vatsalihaksia. En minä muuten valvoisi, muttakun nukuin 14.00 saakka kun oli se vapaapäivä. 

Yritän hakea itselleni motivaatiota puolen neljän maissa yöllä aamuun, jolloin kiharran hiukseni. Yritän myös samalla panostaa itseeni, ja siihen mitkä valheet huomenna sanalen ystävilleni koulussa miksen syö. Onneksi ystäväni uskovat aika pienet ja helpotkin valheet, ainakin näin alussa. 

<3:llä Emilié

Askel syrjää mutta silti saat turpaa

Miks miuta ei vaan voida jättää rauhaan? Jos mie sanon ystävällisesti miu ystävälle et mie en yhtenä päivänä jaksa kuunnella kui se valittaa miulle ihan kaikesta ja haukkuu mein yhteisii ystäviä. Miu kaveri sit tietenkin suuttu siitä, ihan kunnolla. Vaikka asia oli noinkin pieni ja sanoin sen hänelle kohteliaasti niin hän laittoi minulle viestiä jossa uhkasi katkaista välimme koska ei voi olla ystävä ihmisen kanssa joka ei jaksa kuunnella hänen murheitaan. En jaksanut enää kuunnella, kuulin myös tänään että hän on kertonut asiasta kaikille ja vääristellyt asiaa ihan kunnolla. Miksei hän vain voinut tulla luokseni ja keskustella niinkuin yleensä asiat hoidetaan? Minulla oli muutenkin huono päivä sinäpäivänä eikä hän huomioinut asiaa yhtään. Hän on muutenkin tänne ja heti- persoona, hänen myös pitää aina olla huomion keskipisteenä. Minulle tietenkin tuli erityisen huono olo, enkä nukkunut koko yönä yhtään kun mietin kuinka paska ystävä olen. Vaikka syy ei ollut minussa vaan ystävässäni.

Olen nyt pikkuhiljaa purkanut pahaa oloani, itseensä rääkkäämiseen. Teen pitkiä juoksulenkkejä ja syön todella vähän. Näin ollen kehoni on ketoosissa ja laihdun. Käyn myös 5 kertaa viikossa salilla tekemässä tehokkaita treenejä sekä käyn erilaisissa jumpissa.

Miun pitäis olla jo nukkumassa, mutta ei nukuta. Huomenna on tärkeä päivä koulussa ja miun pitäis olla nättinä ja edustuskunnossa. Ehkä mie aamulla kerkeen tehä kaiken. Täytyy kello laittaa ajoissa soimaan.

<3:llä Emilié

Kuiskaa sanat vapauteen

Huomenta, tänään oli koulusta vapaapäivä ja pyhitin sen siivoukselle sekä kotona olemiselle. Lenkillä tietenkin kävin ja suunnittelin huomista opinnäytetyön messua. Kaikki pitäisi olla tehty ja laitettu viimeisen päälle ennen huomista. 

Terveellinen elämä on pysynyt hyvin hallussa. Olen jättänyt kaikki pastat, riisit ja leivät pois. Hedelmiä, kasviksia, kahvia, kahvia, kahvia ja annanasta <3 mun viikottainen ruokavalio, aina sunnuntaisin otan hieman jotakin lihaa, mutta muuten se on kiellettyä maa perää. 

Ei kukaan ymmärrä mitä käyn päänisisällä läpi. Kaikki vain hokevat "olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet""olet kaunis ja ihana ihminen", sanoja sanojen perään. En ymmärrä miksi minua vahditaan koko ajan, liike liikkeeltä. Ehkä suljen vain suuni ja hymyilen nätisti niin kaikki unohtavat minut ja sanat jotka he laskivat ilmaan. Ei minua tarvitse vahtia, ei minua tarvitse taluttaa ovelta ovelle, osaan kävellä itse tässä maailmassa. Olenhan pärjännyt ennenkin, ajatusmaailmani on vain hieman muuttunut, muuten olen se sama Emilié joka olen ennenkin ollut. 

Appelsiini mehu on uusi rakkauteni <3 juon sitä aamulla, illalla, päivällä, muuten vain ja ihan vain huvikseen :D

Antaisit asian vain olla, kuiskaan sanat vapauteen ja toivon, että pyyntö kuultaisiin. Haluaisin vihdoin päästä kahleista irti, ja päästä jatkamaan matkaani yksin.

<3:lä Emilié