Kello tikittää, päätät itse oletko sen tahdissa

Joskus tulee tunne, että kaikki on hyvin. Tällähetkellä ite tiedostan, että asiat on kohdallini hyvin, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Painoa, minun täytyy saada vielä tippumaan, ja itse olen itselleni antanut siihen aikaa jouluun saakka. Ja silloin minun täytyy olla tavoite painossani. Vähintäänkin toinen kymmeenen kiloa on pudottava, uuteenvuoteen mennessä. Siinä mä onnistun, vaikken missään muussa onnistuisikaan. Siihen mun täytyy luottaa ja uskoa. 

Oon käynyt nyt melkein jokapäivä lenkillä, ja syöny vähän. Oon alottanu syömään aamupalan, ja sillä oon saanu painoni putoamaan. Ja yks lämmin ateria sekä miljoona kuppia kahvia :D Iltapalan syön jos tekee jotakin mieli. Mutta mielellään en kyllä söis ilta kahdeksan jälkee, ettei paino nouse. Ja että aamulla olisi sitten nälkä, koska aamupala on pakko syödä vaikkei siitä kovinkaanpaljon menisi alas kurkusta. 

Koska mun päivästä suurinosa aika liittyy jotenkin kouluun tai tupakalla käymiseen, niin aikaa ei kovinkaan paljon riitä muuhun. Mutta yritän saada ajasta pienetkin rippeet kuntoiluun tai muuten vain hengailuun. Hengailu kun ei oikeen paljon kaloreita kuluta niin siksi olen käyttänyt aikaa enemmän kuntoiluun. 

Vielä pitäisi saada parikiloa pois jotta voin mennä kotiin, Kuullostaa varmaan kamalalta etten voi mennä kotiin ennenkuin olen tietyssä painossa. Mutta te jotka olette samassa veneessä kuin minä, ymmärrätte, että jokin asia on tehtävä enennkuin pääsee toiseen pisteeseen. Kuten kun koulu taas alkoi, kukaan meistä ei halunnut mennä kouluun, jollei saanut painoa putoamaan tiettyyn kilomäärään. Minulla on sama tilanne, mutta en voi mennä kotikaupunkiini, ellen ole pudottanut tarpeeksi painoa. Näin ollen voin mennä kotiin ja tavata kavereitani pitkän tauon jälkeen ja sanoa, katsokaa en ole enää se läski, ruma tyttö. Vaan olen kaunis nainen! 

Vaikka ei kaverini koskaan minua lihavaksi ole sanoneet, mutta silti. Haluan, että vihdoinkin käännän katseita pelkästään kävelylläni. Vaikka en halua mikään huomiohuora olla, koska haluan vain ajatella parasta itselleni. Tämä on vaikea ja monimutkainen tilanne, ja vain minä voin oikeastaan tämän tajuta. Mutta tilanteeni on tämä, vähintään 2-5kg pitää tällähetkellä pudottaa ja olen yhdessä välitavoitteessani. 

Vanhempani ovat aina tukeneet minua, mutta äitini kuvittelee että aina kun olen hieman hoikempi, minulla on anoreksia ja isäni kuvittelee että olen taas tavannut jonkun jätkän ja en halua syödä että näyttäisin mahdollisimman hyvältä. Toisaalta molemmat ovat väärässä, mutta toisaalta molemmat ovat täysin oikeassa. Kuitenkaan en halua tehdä tätä muuten, tarkoitan nyt koko laihdutusprojektia, kenenkään muun takia kuin itseni. Haluan saada oman kehoni täydelliseksi oman mieleni mukaan. Tietenkin haluan todistaa, että 85kg voi pudottaa vuoden aikana 15-20kg tekemällä kamalasti ylimäärästä työtä ja haluan todistaa analle ja vanhemmilleni, että en ollut onnellinen tässä vartalossa missä juuri nyt olen. En halua ajatella mitä muut ovat minusta mieltä, koska se vain pahentaa olotilaani. Vaan haluan ajatella mitä mieltä minä olen itsestäni ja sitämukaa muuttaa itseäni. 

Vaikka olen sanonut, että juon laihdutustuotteita ja syön nesteenpoistajia, nekin alkavat pikkuhiljaa loppua ja minun täyty opetella olemaan ilman niitä. Ja sehän onnistuu! 

Toivotan teille kaikille parempaa viikkoa. Ja toivon, että painoni putoaisi edes yhden kilon ensiviikon sunnuntaihin mennessä. Jos niin ei tapahdu, muutan hieman treeniohjelmaani sekä ruokavaliota sopivammaksi. Jos saan tämän kuun loppuessa 3-5kg pois niin tiedän, että kaikki on mahdollista :D

--Emilie

Paasto, se ihana sana

Paastoa, paastoa, paastoa. Oon paastonnu tähän saakka ja kello on melkein jo kolme päivällä. Tää on sujunu tosi hyvin, kun oon koko ajan pysynyt liikkellää enkä ees ajatellu käyväni jääkaapilla. Ja jee, paino on tippunu eilisestä!!

Saa nähä millanen fiilis miulla on huomen aamulla, kun pitäis mennä kouluun ja siel kaikki syö koko ajan jotakin ja siel mennää syömään. Saa nähä pysynkö siellä vahvana, toivottavasti pysyn. Nimittäin tavote ois se et paastoasisin ainakin kaks päivää ja tiistaina alottaisin sit abc dietin. 

Peukut pystyssä ja laihuus mielessä. 

Vanhat kätköt

Nyt oon aivan sekaisin, joo kyllä normaalia tämä vain on, mutta kuitenkin olen aivan sekaisin. Minusta tuntuu, että hukkasin anan liian pitkäksi aikaa ja nyt kun olen päästänyt hänet uudestaan elämääni, se tuntuu oudota, ei vieraalta mutta oudolta.

Kaivoin laatikoita etsiessäni jotakin ja löysin vanhat tavarani ana-ajoilta. Löysin laihdutus teen(kyllä täällä on sellainen kauppa joka myy thaimaalaista laihdutusteetä) ja nesteenpoistajani. Nyt sitten olen ottanut taas perus annokseni lääkkeitä ja juon parhaimmillaan pahan makuista teetä, se toimii mutta maistuu järkyttävältä mutta en saa valittaa.

Pelkään, että jos putoan niin löydän itseni yhtä onnellisena kuin viimeeksi olin. Kukaan ei usko jos sanon, että kun uin viimeeksi syvällä anorektikkojen maailmassa olin oikeasti onnellinen. Surullinen siitä, etten ole laihempi, mutta tavoittelin sitä täydellisyyttä. Olin oikeasti onnellinen, ja haluan sille tielle, se oli tuttu ja turvallinen, eikä minun täytynyt murehtia mistään ellen halunnut. Pystyin sulkemaan kaiken inhottavan korvieni ulkopuolelle ja antaa kaiken vain olla. Nyt en ole pystynyt siihen pitkään aikaan. Haluan sen tunteen takaisin.

Äitini on nyt entistä huolestuneempi siitä muutunko anorektikoksi, yksi kaverini nimittäin on, ja koska olen saanut painoa pois, on äitini huoli herännyt. Olen onneksi vakuuttanut hänelle ettei minusta voisi koskaan tulla kaverini näköistä, eihän se edes ole "kaunista". Onneksi äitini ei tiedä mitä minun päässäni oikeasti liikkuu, ja ehkä ihan hyvä niin. Äitini haluaa että olen onnellinen, ja olen onnellinen kun olen laiha.

Kotiin en voi mennä, ennenkuin olen saapunut yhteen välitavoitteistani. Siihen on enään 4kg ja tietenkin enemmän jos vain mahdollista. Ja aijon tehdä kaikkeni että saavun siihen, enkä aijo mennä kotiin ennenkuin näen sen painon vaàlla :D Ihan sama kauanko siihen menee, mutta se riski minun on otettava. En tahdo olla enää se pullukka, vaan haluan olla se ihminen joka muistetaa siitä kuinka hauska hän on, eikä siitä että hän on se läski tyttö. Ei kiitos!!


-Emiliè

Joskus on vain palattava ja tajuttava syy

Minulla on paljon sanottavaa, muttei sanojen kirjottaminen ole onnistunut kuitenkaan pitkään aikaan. Kyllä paino on pudonnut ja jatkaa vain putoamistaan, mutta mikään ei tunnu riittävän minulle.

Nyt, pitkään aikaan olen saanut uuden kipinän, uuden masennuksen ja ahdistuksen ryöpyn joka pakottaa minut jatkamaan. Se potkii minua uudestaan tähän samaan kierteeseen, josta jo jossain vaiheessa olin kuvitellut pääseväni pois. Nyt kuitenkin minut on vedetty uudestaan syvyyksiin ja olen tajunnut etten halua täältä enään pois. Täällä kylmyydessä on oikeastaan todella mukavaa.

Olen tajunnut että ajatukseni siitä, että paranen kyllä jossakin vaiheessa, on hävinnyt. Ajatus siitä, että minä olen täydellinen millainen minä tällä hetkellä olen. Minun täytyy vain jatkaa ja piiskata itseäni eteenpäin hymyillen ja todeta ettei mikään riitä minulle.

Olen jälleen palannut omaan asuntooni kesän jälkeen, ja tajusin hetki sitten, että en halua palata sinne ennenkuin painoni on tippunut 4kg tai enemmän. Ja näin päätin, minun on kuitenkin mentävä Lokakuussa käymään siellä, mutta en mene jollei tavoitteeni ole mielestäni onnistunut.

Ajattelin kertoa teille, ettei Emilié ole mihinkään kadonnut, vaan minä olen tullun takaisin. Heikompana kuin koskaan.


-Emilié