Joskus on vain pakko aloittaa alusta...

Joo o, joo o, joo o. Kyllä tässä nyt on ollu kaikenlaista jotka on pyöriny mun päänsisällä. Olin hetken ilman, että ajattelin mitä syön tai edes laskin kaloreita. Tunne, että se on väärin on pyörinyt kuitenkin mielessäni koko ajan, yritin vain siirtää niitä kauemmaksi päästäni. Mutta viimein sorruin tähän maailmaan takaisin. 

Aloitin eilen ABC dietin, ja tää on nyt toinen päivä. Eilisestä tähän päivään painoa on multa tippunut 1,3 kiloa. Se on suuri pudotus yhdessä yössä mutta tiedän kuitenkin kuinka nopeasti se tulee takaisin kroppaan jos sille antaa vallan. 

Oon alkanu käydä uudestaan salilla. Pyrin siihen, että käyn 3-4 kertaa salilla ja jumpassa. Yleensä teen sali- sekä jumppa treenin saman päivän sisällä. Kaiken tuon lisäksi käyn lenkillä ja kävelen muutenkin äärettömän paljon. Ruokavaliota olen uudistanut aika paljon. Syön aamu- ja iltapalan. Syön molemmat ns. lämpimät ruuat ja välipalan. Karkkiakin saan syödä jos halun mutta kunhan abc dietin kalorimäärät eivät 20kcal enempään mene yli. Toisinsanoen, minulla on täällä karkkipussi, joka on ainakin toistaiseksi pysynyt kiinni :D Kuntoilusta on tullut mukavaa ja nykyään se on minulle päivittäinen asia. 

Houkutus suklaaseen on suuri, sen takia minulla on avaamaton suklaakonvehti rasia keittiössöni. Kun minulla tekee mieli syödä suklaata katson sitä rasiaa, saatan pitää sitä kädessäni ja katsoa rasian kalorimäärät. Sen jälkeen juon vettä ja mietin tekeekö minun oikeasti mieli suklaata, no ei. 

Jotta saan pidettyä itseni kurissa ja pystyn pysymään abc dietissä koko 50 päivän ajan, vaadin itseltäni paljon. Lenkillä on pakko käydä vaikkei jaksaisikaan ja salilla on pakko käydä vaikka paikat olisivat kipeät edellisestä treenistä. Se on vain pakko tehdä jos haluaa kuntoon.

Toivottavasti minulla on lukijoita, sillä nyt Emilié alkaa päivittämään useammin blogiaan, ja pitämään teidät ajantasalla miten abc dietti on lähtenyt käyntiin ja tuleeko niitä tuloksia muullakin kuin vain oman pääni sisällä :D

Kun mikään ei paranna sinua

Nyt oon uudessa kaupungissa, miten mun pitäis sopeutua tänne??? Musta tuntuu et oon yhtä ulapalla täällä ku siell missä oon koko lapsuuteni eläny. Tää ei jotenkaan vaa tunnu kodilta, ainakaan vielä. Laihutus "elämäntapa" on taas lähtenyt mulla käyntiin. Nyt joa mulle on tullu sellane tunne et on pakko päästä ulos ja liikkumaan. Tässä vieraassa kaupungissa on se hyvä puoli, et kukaa ei tunne sua, ja sä saat tehä iha mitä sä haluut. Kukaa ei oo vahtimassa mitä sä syöt vai syötkö ollenkaan. Alotan tolla fittfarmilla maanantaina, saa nähä mite onnistuu. Se ainaki on kuulemma ollu tehokas, näinköhän tehoo mulla. PAKKO ON

Oon opetellu syömään jotakin aina iltaisin ja jotain pientä myös aamulla. MItä en ennen tehny. Kaloreita tulee päivässä tällä hetkellä 600kcal. Mut kun tuo fittfarmi alkaa ni saattaa olla et tulee syötyä kalorimääräsesti enemmän, ainakin useammin saa olla syömässä. Mitenköhän se onnistuu. Mun pakko nyt saada tätä painoo alemmas. Onneks opiskelijan arki alkaa, eikä rahaa oikeasti oo yhtään ylimäärästä lompakossa. 

Ahistus senkuin lisääntyy. Siihen on nyt itsetunnon alenemisen jälleen pohtamutiin, lisäksi tullut se että ystävät jotka on tukenu ja jaksanu miuta joka ikisenä tunteen purkauksena. Tää on hirveetä, te ootte ainoot joille voin enää mitään kertoa. Tää blogi on ainoo paikka joho voin mitää kertoa. Siks rakasanki tätä et saan kertoo tänne mitä haluun ja kukaan ei oo sanomassa että toi on sairasta, toi on väärin. Soita meille ku tulee tilanteita mitä et pysty hoitamaan. HAISTAKAA PASKA, teen just mitä haluan. Tiiän työ yritätte vaa auttaa miuta mut kuitenkin, otan avun vastaan sit ku taas tarviin sitä. Tällähetkellä haluun takas anan viereen, tällä hetkellä oon taas tyytymämätön itseeni. 

Takaisin lähtöpisteeseen...

MInua pelottaa. Ei se miten uudenvuoden jälkeen kaikki muuttuisi, ei se että olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle, vaan se miten minä onnistun tavotteessani. Muutan nyt kotipaikkakunnaltani muualle opiskelemaan. En tunne sieltä ketään, äkkiä siellä tutustuu, mutta silti. Ainoa turvapaikkani on asunto jota minun täytyisi kutsua kodiksi. 

Olen pitkän tauon jälkeen joutunut kokemaan ne samat vanhat ajatukset sisälläni. Taas sama unelma pyörii sisälläni päivästä toiseen. Olen keksinyt keinon saada ne ulos. Olen joutunut laskemaan päiviä ja kuukausia. Nyt minulla on enään muutama hassu päivä ja pari outoa tuntia kun pääsen uudelle paikkakunnalle. Tietenkin minun täytyy oppia tuntemaan ja tietämään tämä vieras ja outo kaupunki. Joten voin hyvillä mielin pukea ulkovaatteet päälle ja lähteä lenkille. Nyt aijon onnistua tavotteessani jota olen havitellut jo liian pitkään.

Kaikista parasta tässä on se, että kun seuraavan kerran tulen kotikaupunkiini haluan että kaikki näkevät painonpudotuksen. Kun nyt perjantaina lähden tulen aikaisintaan kahden viikon päästä takaisin käymään. Siinä ajassa olen saanut hyvin toteutettua AnaBootCamp-diettiä. Joka minulla todistetusti toimii jos vain tekee oikeasti jotain sen asian eteen. Ja minähän aijon tehdä. Rupean karkki/herkkulakkoon ainakin kolmeksi kuukaudeksi. Kun olen saanut painoa putoamaan reilusti jätän myös tupakan pois, vaikkakin se todistetusti nostattaa painoa, mutta ei se mitään, en anna sen nostaa painoani, taistelen sitä vastaan.


Hyvää uuttavuotta kaikille <3 Toivottavasti saatte pidettyä uudenvuoden lupauksenne, minä ainakin yritän :D 

Rakkaudella Emilié