Kaiken tän itsesääliin keskellä nään jotakin hyvääkin. Lähden taas asumaan yksin yhteen omakotitaloon ja vahtimaan koiraa. Oon siellä puolitoista viikkoa, jonka aikana treenaan ja katson jokaisen kalorin jonka nielaisen, ja lasken jokaisen kalorin jonka kulutan. Ekaks pitää olla hetken aikaa yksin, jolloin paino alkaa taas laskeutumaan. Varsinkin nyt tää tuli tosi hyvälle ajankohdalle koska muutan yksin asumaan enskuun ensimmäinen päivä. Siellä saa treenata, siellä ei tarvitse paljoa syyä ja kaikenlisäks kukaan ei oo vahtimassa. Mie en yhdessä vaiheessa tuntenu nälkää, nyt taas tunnen. Mikä on tosi tosi tosi huono asia, en mie halua syyä. Mutta otan pieniä askelia eteenpäin, toivoisin kuitenkin että ne olisi jättiaskeleita.
Painoa en oo voinu ottaa, koska mun vaaka sano itsensä irti, enkä oo saanu ostettuu uutta... Mutta toivon et se olis pudonnu ees vähän :)
<3 Emiliè
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano vaan, ihan rehellisesti <3:llä Emiliè