Pakko katsoa eteenpäin, vaikka tuleva on hämärän peitossa

Pikku hiljaa alan taas saada ajatukset kasaan ja saan jatkettuu tätä elämää jonka oon alottanu kauan aikaan sitten. Syömiset on pudonnu taas sinne max. 600pkcal, muutamaa retkahdus päivää lukuun ottamatta. 

Liikunta, siis sellane kunnon sportti liikunta on jääny hieman nyt taka-alalle, mt kyll mie oon liikkunu. Oon käyttäy koiraa kunnon lenkeil, pessy mattoi( siin muute tulee yllättävän hiki ja kunnon käsitreeni jos vaa pesee matot kunnolla. Sit kaiken lisäks ne matot painaa ku tauti märkänä). Oon muutaman kerran nyt jumppaillu kahvaluulalla. ja tänääki ku pääsenyö vuorost ni lähen koiran kanssa lenkille, sen jälkee kahvakuulailen, pesen yhen ison maton ja sit vast meen nukkumaan. Tiedän, etten ole tyytyväinen siihen kuinka vähän oon liikkunu. Häpeän ihan itseäni.

Tän asian kanssa kamppailen joka päivä! Ihan joka päivä. Onneks oon ollu nyt paljo töis ni on saanu ajatukset aivan muualle. Yövuoron jälkee varsinkin on ihanaa ku pääsee tekemään raikkaaseen ilmaan kunnon lenkin:) sillo on kiva panna itsensä ääri rajoille.

Mie lähen nyt kuitenkin tekemään työt loppuu et pääsen sitten kuntoilemaan:) voisin vaikka muutamat rappuset treenata viel tän työ päivän aikana ;) 

<3:llä Emiliè