-1kg

20 tuntia paastoa takana, mahassa on pien kipu, muttei sellanen minkä tiedän tulevan myöhemmin vielä, ja paljon kovempana. Kävin eilen puntarilla ja se näytti jotain aivan kamalaa. Mutta äsken otin niskasta kiinni ja punnitsin itseni ja senoi -1kg!!!! Oho, taidan jatkaa tätä paastoa. Toisaalta nyt on kiva käydä puntarilla kun näkee painon, koska meillä kotona ei enää ole vaakaa, koska patterit oli räjähtäny sinne sisälle ja hajottanu koko paskan. Nyt siis ootan, että 2 viikon päästä pääsen muuttamaan omaan kotiini, koska saan ostettua vaa'an ja käydä sillä niin usein kun haluan. 

Meen tästä nyt tekemään vishy vettä itelleni. 

<3:llä Emiliè

Nyt aijon onnistu

Eilinen paasto meni niin pahasti mönkään ku olla voi. Mutta nyt voin ilokseni sanoa, että oon ollu kuus puol tuntii paastossa. Ainoastaan oon juonu vissyvettä, sekin sellast et oon ite pelkän veden hapottanu sodastreamilla. Elikkä kaloreita on pyöreä nolla. Ja ettei tää paasto jää peläks puheeks, hemmottelin itteäni, vaikka vihaan kehoani ja sen jokaista epäkohtaa, reisiä, vatsaa, yläkehoa, käsiä ja jokaista kohtaa kehossani. Pidin oikein ihanan illan jossa katoin elokuvia, join ihanaa teetä, kävin saunassa, lakkasin kynnet ja laitoin kasvoilleni savinaamion:)

Tein viideltä aamulla puolen tunnin kahvakuulatreenin. Kohta puolin oon lähössä käyttämään koiraa lenkillä. Ja sen jälkeen otan pienet torkut. Nukkumises on se hyvä puoli et ei tee mieli syyä mitää, ja tähä paastoohan se sopii :)

<3:llä Emiliè

Paastoa ja paastoa

Oon pettyny itteeni, sain eilen paastottua 20 tunti! Mutta taas kun pääsin yövuoroon töihin aloitin mässäämään. Hyi minua possua! Hyi helvetti oliks pakko mässättä. Kello on nyt neljä ja söin just viimosen murusen eväistä. Kaloreita tullu paastoamisen jälkeen aivan liikaa, hävettää ja suoraan sanoen oon helvetin pettyny itteeni. Turha tässä on kuitenkaan enempää voivotella, onhan se ennenkin tullu huomattua, et oon täys paska ja mun itsekuri on ihan nollalukemissa. 

Oon aatellu, et jos ärsytän itteeni tarpeeks sillo kuoon nälkälakossa ni pystyn paremmin kieltäytymään kaikesta. Näin aijon tehdä myös nyt, kun nälkälakkoa on mennyt jo puolisentuntia. Nyt yritän pysyä tässä, ainakin sen kolmisenpäivää, jolloin miulla on vatsa ollu yleensä kipeä. Ehkä oon tarpeeksi reipas taistelemaan sen kivun kanssa, että voisin jatkaa vieläkin pidelmälle...

Eilen kun pääsin aamulla töistä menin suoraan mattopyykille, siinä meni sitten reippaasti tunti, etten edes huomannut ajankulua. Kun olin saanut painavan, oikeasti painavan, nukkamaton kuivumaan lähdin koiran kanssa puolen tunnin lenkille. Okei ehkä se puol tuntii ei kuullosta niin suurelta urheilumäärältä, mut aattelin kuitenkin et on pakko päästä nukkumaan että jaksan valvoa tässä toisessa yössä. Tänään olisi sitten tarkoitus tehdä heti aamusta sama lenkki kuin eilenkin jonka jälkeen menen nukkumaan:) Ja kun herään, lähden koiran kanssa uudestaan lenkille ja teen kahvakuulatreenin eilisenkin edestä, se jotekinkin jäi nukkumisen alle. 

<3:llä Emiliè

Pakko katsoa eteenpäin, vaikka tuleva on hämärän peitossa

Pikku hiljaa alan taas saada ajatukset kasaan ja saan jatkettuu tätä elämää jonka oon alottanu kauan aikaan sitten. Syömiset on pudonnu taas sinne max. 600pkcal, muutamaa retkahdus päivää lukuun ottamatta. 

Liikunta, siis sellane kunnon sportti liikunta on jääny hieman nyt taka-alalle, mt kyll mie oon liikkunu. Oon käyttäy koiraa kunnon lenkeil, pessy mattoi( siin muute tulee yllättävän hiki ja kunnon käsitreeni jos vaa pesee matot kunnolla. Sit kaiken lisäks ne matot painaa ku tauti märkänä). Oon muutaman kerran nyt jumppaillu kahvaluulalla. ja tänääki ku pääsenyö vuorost ni lähen koiran kanssa lenkille, sen jälkee kahvakuulailen, pesen yhen ison maton ja sit vast meen nukkumaan. Tiedän, etten ole tyytyväinen siihen kuinka vähän oon liikkunu. Häpeän ihan itseäni.

Tän asian kanssa kamppailen joka päivä! Ihan joka päivä. Onneks oon ollu nyt paljo töis ni on saanu ajatukset aivan muualle. Yövuoron jälkee varsinkin on ihanaa ku pääsee tekemään raikkaaseen ilmaan kunnon lenkin:) sillo on kiva panna itsensä ääri rajoille.

Mie lähen nyt kuitenkin tekemään työt loppuu et pääsen sitten kuntoilemaan:) voisin vaikka muutamat rappuset treenata viel tän työ päivän aikana ;) 

<3:llä Emiliè

Uudet tuulet puhaltaa,

Syömiset on taas menny vaihteeksi penkin alle, ne on ollu terveellisiä, ei mitään mäkki safkaa tai pitzaa. Ihan niinku tomaattisoppaa ja pinaattilettuja. Mutta miten ihminen voi senkin viedä yli? Miten voin senkin kusasta totaalisesti. Mä oon aivan luuseri...

Kaiken tän itsesääliin keskellä nään jotakin hyvääkin. Lähden taas asumaan yksin yhteen omakotitaloon ja vahtimaan koiraa. Oon siellä puolitoista viikkoa, jonka aikana treenaan ja katson jokaisen kalorin jonka nielaisen, ja lasken jokaisen kalorin jonka kulutan. Ekaks pitää olla hetken aikaa yksin, jolloin paino alkaa taas laskeutumaan. Varsinkin nyt tää tuli tosi hyvälle ajankohdalle koska muutan yksin asumaan enskuun ensimmäinen päivä. Siellä saa treenata, siellä ei tarvitse paljoa syyä ja kaikenlisäks kukaan ei oo vahtimassa. Mie en yhdessä vaiheessa tuntenu nälkää, nyt taas tunnen. Mikä on tosi tosi tosi huono asia, en mie halua syyä. Mutta otan pieniä askelia eteenpäin, toivoisin kuitenkin että ne olisi jättiaskeleita. 

Painoa en oo voinu ottaa, koska mun vaaka sano itsensä irti, enkä oo saanu ostettuu uutta... Mutta toivon et se olis pudonnu ees vähän :)

<3 Emiliè