Tervetuloa Ana

Olen tunnelin päässä jossa ei näy valoa, ei valokatkaisijoita eikä tekstiä. Olen kuin kala meresssä, muiden kalojen seurassa, mutten osaa tuottaa ajatuksia sanoiksi. Olen kuin kyynel joka matkaa yksin poskelta maahan. Olen kuin tuska rinnassani, liian kova, liian heikko mutta aina yksin. 

Olen vienyt itseni äärirajoille, melkein kaikissa muissa asiossa paitai tässä, asiassa jossa haluasisin oikeasti päästä, sille rajalla jossa saisin valita. Hyppäänkö vai jäänkö tuuleen. Toisinsanoen jatkanko niin kauan anailua että olen taivaassa ja helvetissä syvemmällä vai koskaan. Vai päästänkö irti tästä tuskasta, joka aiheuttaa minulle valheiden kierteen josta ei pääse pois muutakuin uudella valheella. 

Tutustuin anaan, joka oli tämänhetkisistä päätöksistä kaikista paras. Tutustuin ja rakastuin! Ja jos vielä hetki sitten halusin päästä tästä helvetistä eroon, en enää. Rakastan sitä kuinka minua paleltaa, rakastan sitä kun kehoni huutaa lisää ruokaa, rakastan sitä kun minun pitää salata tämä kaikilta. Olen keksinyt yhden ruoan mitä voin syödä, missä on kaloreita alle 20 ja se pitää nälän pois. Päivän kalorit siis ovat oikeasti alle 100 päivässä. Vaikka olen keksinytkin näinkin ihanan ruoan olen päättänyt silti jatkaa abc diettiä, koska se toimii, oikeasti.