Tik tak, tik tak

Oon pohtinu mikä mussa on muuttunut. Kaipaanko vieläkin sitä, että minua paleltaa, minua oksettaa ruoka? Vai kaipaanko sitä, että minun täytyy näyttää, esittää jollekkin jotakin. Noita asioita en ainakaan enää kaipaa, toisaalta en kaipaa edes pienen pientä ajatuksen juoksua päässäni, että olen läski, että olen ruma kuin ankanpoikanen. Toisaalta kaipaan, mutta toisaalta en. 

Se ääni on saanut minut ponnistelemaan näinkin pitkälle ja sen ajatus potkii minua eteenpäin kunnes olen päässyt tavoitteeseen. En kaipaa syyllisyyden tunnetta jokaisesta suupalasesta jota haluan syödä, mutta kaipaan sitä kun joku ei ole sanomassa mitä pitää tehdä ja miten minun kuuluu olla. 

Olen nyt saanut kehittää itestäni sen persoonan minkä olen halunnutkin, olen aivan ihana ystävä, täydellinen ihminen sekä söpö opiskelija :D Minusta oli mukava mennä kouluun kun huomasin ihmisten katsovan minua, kuinka olen muuttunut. En tee tätä muiden takia, vaan teen tämän itseni takia, tietenkin näyttääkseni muille, mutta pääsääntöisesti olemalla itse vain terveempi. 

Voin siis sanoa, että ana on hävinnyt minusta, mutta syy miksi jatkan tämän blogin ja päiväkirjan kirjotitamista on, että haluan anan vievän minut loppuun saakka. Enää en vain ole niin masentunut mitä alussa olin, nyt olen pirteämpi mutta silti halukas laihtumaan ja nimenomaan tekemään sen anan kanssa loppuun asti yhdessä. 

Long time no see.

Miun unirytmi on täysin sekasin, ei voida sanoa että nukkuisin illasta aamuun. Vaan valvon aamuun ja nukun päivän. Tämän takia se mun paastokin on onnistunut niin hyvin. Positiivista tässä on, että taas on painoa tippunut kilon verran pois :D Että mie rakastan tätä miun uutta diettiä. Onneks tästä valvomisesta ei tuu kiloja lisää, päinvastoin ne senkun tippuu ja tippuu ja tippuu....

Oon taas kerran menossa viikonlopuksi kotiin, joten miun täytyy näyttää hyvältä, tosi hyvältä. Joten hiukset ja vaatteet pitää laittaa ja valita viimosenpäälle. Tosin vaatteet saa olla pikkasen isommat, ettei mun vatsamakkarat näy, koska vaikka oon laihtunu, ni silti niitä on :(

Suurin rakkauteni, tämän dietin lisäksi on kahvi ja tupakka. Yritin jossakin vaihees lopettaa tupakoinnin, mutta tiiättehän mitä siinä kävi, painoa alko tulemaan, vaikka söin vähemmän ja terveellisemmin, ja kyllä silloin liikuin ja paljon. Joten olen nyt päättänyt pilata keuhkojani niin kauan kunnes pääsen tavoite painooni, ja sitten voin miettiä edes toisella aivolohkolla lopettamista. 

Rakkaudella Emiliè

Lopeta juokseminen, ei se ole sen arvoista

Niinhän se kello tikitti kovaa vauhtia, enkä ole varma kerkesinkö koskaan sen mukaan täydellisesti. Loppupeleissä annoin kellon vain juosta, ja tulin omaa vauhtiani perässä. Pääasia painon pudotuksessani on, ettei se ole noussut ylöspäin vain tasaista tahtia tippumassa alaspäin. Kuitenkin nyt on joulukuu ja minulla on alle kuukausi aikaa olla välitavoitteessani, sitä en kuitenkaan tule olemaan, minun harmikseni. Mutta olen saanut kymmenen kiloa vuodessa pois, eikä se ole tullut takaisin, joten voin vain sanoa, että seuraavat kymmenenkiloa ei tule olemaan mikään ongelma, ainakaan minulle. Toisinsanoen, olen puolessa välissä tavoitteessa ja en voisi olla onnelisempi saatikka surullisempi. Jollen saa jouluun mennessä painoa vähintään se 5kg pois, en ole onnistunut missään, siltä se ainakin tuntuu.

Puhuin viime tekstissäni, etten halua mennä kotiin ennenkuin olen pudottanut tietyn verran painoa. Menin kotiin ja sain vain kehuja, niin äidiltäni kuin isältänikin. Se tunne oli mieletön, ja nyt en ole kåynyt kotona muutamaan kuukauteen, ja toivon, että viikonloppuna palaute olisi yhtä hyvää. He kannustavat minua muuttamaan elämäni terveellisemmäksi, mutta kuitenkin pelkäävät että tämä menee yli. Heillä ei kuitenkaan ole huolta, en mitenkään voisi viedä tätä yli, ainakaan tässä vaiheessa. Asia on aivan toinen jos omia ajatuksiani mietitään. 

Yllättävä kyllä, ennen en ole pystynyt paastoamaan kovinkaan pitkään, mutta kiitos opiskelijabudjetin ja yksin olemisen nykyisessä kaupungissa olen pystynyt paastoamaan jokaisen vapaapäivän. Tietenkin vettä ja vishyä olen juonut, että saisin suoloja mutta muuten ei mitään ruokaa suuhun. Iltaisin se tuntuu suurena kipuna vatsassa, mutta silloin tiedän nukkumaan menon olevan lähellä. Kuitenkin kun koulua on vielä muutama säälittävä päivä, lukuisien vapaapäivien joukossa, tiedostan, että koulussa on syötävä, jos niin aikaisin sinne on mentävä. Muuten paasto onnistuu loistavasti. Vaikka ennen olen ollut paastoamista vastaan, mutta nykyään sallin itseni paastota ainakin muutaman päivän viikossa. 

RAKKAIN TERVEISIN EMILIÈ